Pionin hempeydestä kanervan lämpöön

Toisen lapsen kohdalla sitä tekee asioita hieman eri lailla ja vailla stressiä. Esikoisen kohdalla minulla oli jo äitiysloman alkaessa pienet nutut silitettynä ja viikattuna laatikoihin. Nyt puolestani tein ensimmäisiä ja viimeisiä täydennyksiä äitiysloman toisella viikolla.

Esikoinen syntyi keskikesän lämpöön, hänen ensisetistään löytyi ihania valkoisia ja pionin vaaleanpunaisia nuttuja, lyhythihaisia bodeja ja shortseja. Nuorempi puolestaan syntyy syksyn keskelle ja onkin selvä, että ihan ensimmäisiä vaatekertoja on täytynyt täydentää hieman lämpimämmillä vaatteilla. Name it –merinovillahaalari on varattu kotiinpaluu vaatteeksi ja syksyn ulkoiluihin vaunukopan makuupussissa, sen lisäksi varastoon on täydennetty paksumpaa pipoa, pitkälahkeisia leggareita ja bodyjä.

Vuosia sitten en olisi voinut edes kuvitella pukevani vauvaa kanervan punaiseen, mutta nyt se näyttää sopivan pehmeältä yhdistelmältä valkoisen, pionin vaaleanpunaisen ja harmaan kanssa. Yhden tyttären jälkeen vaaleanpunaiseen maailmaan on jotenkin jo täysin sopeutunut.

Isosiskon vaatteista on laitettu jo aikaisemmin kiertoon sellaisia vaatteita, joista ei tullut suursuosikkeja meillä. Sen sijaan lyhythihaiset bodyt pääsevät käyttöön neuletakkien alle, yöpuvuille ja neuleille löytyy myös käyttöä. Mummin Tukholman tuliaisia on Livlyn ihana vaaleanpunainen villatakki, muuten takit ovat suurelta osin isosiskon vanhoja. Muutaman uuden olen hankkinut Benettonilta, Popilta ja Newbieltä. Newbien-mallistosta löytyi syksyyn kauniita tumman sinisiä vaatteita, jotka istuvat hyvin vaaleanpunaisen kaveriksi.

Mitä vielä pitäisi valmistella ennen vauvan syntymistä?

– Pinnasängyn kokoaminen
– Vaunujen rungon pesu ja ratasosan vaihto vaunuosaan
– Sairaalakassin pakkaaminen (tiedetään, pitäisi olla pakattuna jo…)
– Omien vaatteiden etsiminen ja pesu
– Vauvan Spa- ja vaipanvaihto-osaston kokoaminen

Mystisin puute listallani on omien ”luukkupaitojen” täydellinen katoaminen. Imetysinfraa ja –univormuja en välttämättä haluaisi hankkia kokonaan uudestaan, niin täytyy vielä käydä kaapien kadotetut nurkat läpi – jossakin niiden täytyy olla.

Esikoisen kohdalla meillä oli hänen huoneessaan hoitopöytä, mutta huone on kolmessa vuodessa muuttunut pienen tytön huoneeksi ja alkuun vaipanvaihtoon täytyy keksiä paikka kylpyhuoneessa. Tähän olen hakenut inspiraatiota Home via Laura –blogista, jossa pari vuotta sitten tehtiin vaipanvaihtotaso pesukoneen päälle. Oman kokemuksen mukaan vaipanvaihto paikalle on tarvetta ensimmäisten kuukausien aikana, joten eiköhän me joku väliaikaisen ratkaisu keksitä.

Suurempia hankintoja meidän ei tarvitse tehdä. Sänky ja turvakaukalo ovat varastossa odottamassa. Sisällä säilytetyt Bugaboon yhdistelmärattaat ovat vielä hyvässä kunnossa, tekstiilit sekä runko pesemällä saadaan ne käyttökuntoon vauvalle.

Kokemus tuo tietenkin hieman toisenlaisen näkemyksen hankittaviin tarvikkeisiin ja jotain uutta tulemme hankkimaan, näistä kirjoittelen vielä erillisen postauksen.

Luova tauko

Ensimmäinen viikko äitiysvapaata takana ja tällä kertaa se alkoi yhdellä yskänpuuskaa seuranneella pamauksella. Pamaus kuului kyljestä, jossa luu ja lihas antoivat periksi viikkoja kestäneelle yskälle sekä kasvavalle vatsalle. Näinpä ensimmäinen viikko on mennyt lepäillen, lukien, äänikirjoja kuunnellen ja perheelle uutta rytmiä etsien. Omalla kohdalla lepääminen on vaikeaa, jos ympärilläni vallitsee sotku ja kaaos, senpä takia kuvituksena kuvia makuuhuoneestamme, jonka siivouksella aloitin tämän viikon.


Kokemus tuo varmuutta äitiyslomailussakin. Esikoisen kohdalla maltoin rauhoittua vasta päivä ennen synnytystä ja fyysisesti hyvässä kunnossa suoritin to do -listalta asioita hikihatussa. Takaraivossa painoivat työasiat ja delegoidut projektit. Suurimpana muutoksena edelliseen kertaan on toki oma fyysinen kunto – nyt on pakko levätä, että kroppa pysyy jotenkin koossa jäljellä olevat viikot. Ensimmäisellä kerralla huolehdin siitä, että muistaako kukaan minua töissä, onko minulle enää mitään käyttöä työelämässä, mikä minun roolini on tulevaisuudessa tai muistanko edes itsekään mitä työni piti sisällään?

Huoli oli suurelta osin turhaa. Muistin jopa salasanani. Reilu vuosi ei sittenkään ollut hurjan pitkä tauko oravanpyörästä, vanhojen kollegojen kanssa jatkettiin siitä mistä jäätiin ja oli virkistävää aloittaa uusien ihmisten kanssa puhtaalta pöydältä. Nopeasti huomasin senkin, että olin kehittynyt työelämässä eniten juuri taukoni aikana. Aivan kuin vuosien aikana opitut asiat olisivat kiteytyneet ja asenne työtä kohtaan oli muuttunut, vaikka en aikaisemminkaan kärsinyt motivaatiopulasta työtäni kohtaan.

Epäilen, että omalla kohdalla äitiysloman kaltaiset tauot työelämästä ovat harvinaisia tämän jälkeen ja niinpä yritän ottaa kaiken mahdollisen irti tästä ajasta myös oman kehittymisen näkökulmasta. Luovuus on avainasemassa tässä pohdinnassa – viimeisten parin vuoden aikana ruuhkavuosissa surfatessa en koe olleeni kovin luova. Sen sijaan olen luovinut työn, kodin ja päiväkodin flunssa-aaltojen helmassa, hypännyt töissä projektista toiseen ja tehnyt hienoja asioita asiakkaiden sekä huikeiden työkavereiden kanssa. En kuitenkaan ole kokenut olevani luovimmillani – idearikkaimmat vuoteni tuntuvat olleen aikana ennen lasta ja vapaa-ajalla blogitekstin ideointi ja kameran esiin ottaminen ovat tuntuneet hivenen puisevalta. Silmä ei ole hakenut asioita kuvattavaksi, vaan enemminkin kaivannut inspiraatiota vaikkapa lehdistä tai blogeista. Luovuutta ei vain voi suorittaa, se tulisi elää ja kokea.

Näinpä olen päättänyt hyödyntää tämän luovan tauon siihen, että pohdin lapsen hoidon lomassa sitä, mitä luovuus tarkoittaa minulle ja mihin olen ylipäätään menossa oli sitten kyseessä työelämä tai sen yhdistäminen perhe-elämään? En halua mystifioida luovuutta yhtään nykyistä enempää, vaan lukemalla, tekemällä ja kokemalla haluan selvittää mikä minua motivoi ja mistä minä saan inspiraationi.

Skeptiset varmasti miettivät, mistä ajattelin ottaa ajan henkilökohtaisen luovuuden elävöittämiseen vauvavuoden keskellä? Kyllä, edelliskerrasta muistissani on myös fakta, ettei seuraaville 12 kuukaudelle ole varsinaisesti luvassa lepolomaa. En ole tekemässä syväanalyysia, vaan kyseessä on enemmänkin päätös pohtia omia motiivejani, vahvuuksiani ja kehityskohteitani. Ruuhkavuosi arjessä tähän pohdintaan ei juurikaan ole resursseja. Käytännössä tämä tapahtuu kuuntelemalla podcasteja, lukemalla lehtiä ja kirjoja, tapaamalla ihmisiä ja kasvattamalla omia verkostoja.

Missä niitä verkostoja voi sitten kasvattaa? Oman kokemuksen perusteella vauvamuskari ja hiekkalaatikko ovat ihan päteviä paikkoja verkostojen laajentamiseen, mutta onneksi tarjolla on myös Mothers in Business –kaltaisia uraäitien teekerhoja.


Olen herätellyt itseäni tällä viikolla luovuus teemaan Maaretta Tukiaisen ja Krista Keltasen Luova tauko kirjalla, joka kertoo kahdentoista taiteilijan ja muotoilijan tarinan. Nämä luovat tekijät kirjan sivuilla oman luovan prosessin salat ja Krista Keltasen upeat kuvat tuovat kauniin sävyn inhimillisiin tarinoihin.

Ihanaa lauantaita teille ja muistakaas, että Habitare arvonta on käynnissä huomiseen (sunnuntai) kello 19.00 saakka.

Lomatunnelmiin laskeutumista

Out of office on napattu päälle ja loma voi virallisesti alkaa. Tavallisesti meidän lomat ovat alkaneet reissulla ja maiseman vaihdoksella. Tällä kesälomaperinteellä olen nähtävästi ehdollistanut itseni siihen, että lomalle laskeutuminen alkaa lennolla Etelä-Eurooppaan. Nyt pysytellään Suomessa ja jotenkin lomatunnelmaa saa hieman hakea.

Muutama raskauden aikana tehtyä lentoa on ollut minulle tarpeeksi. Tuntuisi hullulta heittää muutama tuhatlappunen siihen, että riipisi itsensä resortissa aamiaiselle, sieltä aurinkotuoliin ja illalla kykenisi hädin tuskin illalliselle resortin raflaan. Nyt oma energiataso ei ole ihan sitä luokkaa, että pystyisi tarjoamaan itselleen ja perheelleen sellaisen lomakokemuksen, jota arvostan. Säästetään ne eurot ensi kesän reissuun, jota jo kovasti suunnitellaan. Postauksen kuvat on kahden vuoden takaiselta Alppireissulta, joka on yksi onnistuneimpia lomia tällä perhekokoon panolla ja vuorten tuo rauhoittuminen oli jotain sellaista, johon jää helposti koukkuun.


Mutta niillä haavematkoilla ei taida lopulta lomafiilistä irrota tässä hetkessä, niin kivaa kuin tulevien reissujen suunnittelu onkin. Lapsen kanssa touhuaminen on toki edelleen parasta mindfullnessia ja yhteinen aika tulee tarpeeseen, kun kevät on mennyt töitä ahkerasti paiskien ja omaa oloa korjaillen. Silti aamupalan valmistelun lomassa tai päiväuniaikaan on sietämättömän helppoa vilkaista sähköpostit. Lomakupla on sietämättömän helppoa puhkaista yhdellä sormen painalluksella. Tällaisina hetkinä kaipaan hieman uran alkuvuosia, jolloin sähköpostien äärelle pääsi ainoastaan kirjautumalla duunikoneelle eikä muutenkaan odotettu jatkuvaa läsnäoloa työlle

Olenpa viime viikkoina miettinyt myös sitäkin, mitä järkeä suomalaisten neljän viikon kesälomissa on. Lomaa edeltävä paniikki läikkyy tätä nykyään parille lomaa edeltävälle viikolle ja päivät venyy pitkiksi. Loman alkaessa on todellakin loman tarpeessa. Neljän viikon loma tarkoittaa myös sitä, että lomaa on odottanut lähes koko vuoden ja odotukset lomalle on melkoiset. Pari sadepäivää loman alkuun ja suupielet kääntyy alaspäin. Olisikohan se lomalle lasketuminen helpompaa, jos loman jakaisi pariin osaan kuten monissa muissa Euroopan maissa? Saa nähdä miten suomalaiset lomailutavat kehittyvät ajansaatossa.

Onko se lomalle laskeutumisen salaisuus sittenkin hotellin safetybox, jonne puhelin saattaa vain unohtua useammaksi päiväksi? Mä epäilen, että sellaisen asentaminen ei mahdu meidän tämän vuoden koti- ja mökkiprojektilistalle. Aika monta muuta kivaa juttua on luvassa ja niillä projekteillahan sitä viihtyisää ympäristöä tehdään.

Sillä ympäristön viihtyisyydellä on todella suuri merkitys omaan rentoutumiseen, siksipä loma olisi hyvä aloittaa kutsumalla siivoja puunaamaan kotia. Meillä on edelleenkin siivoojan etsintä käynnissä – Freskalla oli meidän alueelle yli kolmen kuukauden jonot ja sittenkin oli tarjolla varsin eksoottisia aamuyön aikoja.

 

Ihanaa ja rentoa viikon alkua teille!

 

PS. Kiitos vielä kaikille edellistä postausta somessa kommentoineille ja kaikista kannustusviesteistä.

Joululoman aikaa

Viikko sitten toivoin salaa, että koko joulu peruttaisi. Miehen kanssa tuumittiin, että vuoden päästä reissataan kauas kaikesta jouluhössötyksestä ja valmisteluista. Koko juhlaan tuntui kilpistyvän ensimmäisen lapsen jälkeisen työvuoden väsymys ja kaikki valmistelut tuntuivat mahdottomalta tehtävältä normaali arjen ohella. Tunnit vain loppui kesken. Vaan kuinka ollakaan, saatiin aatonaattona koti siivottua, kuusi kannettua sisään, lahjat hankittua ja täytettyä jääkaappi ruoalla.

Siinä samalla huomatta kodin jouluilmeestä tuli yhdistelmä hempeän pastelleja ja tummaa vihreää. Valikoin joulukukiksi ruusuja, vihreitä ja kukkivia marjoja – samoja värejä on H&M:n samettityynyissä. Joulustailauksen takana ei ollut sen kummempaa punaista lankaa, vaan kokonaisuus syntyi yllätyksenä itsellekin. Aikaisempina jouluina olen luottanut varsin selkeään ja klassiseen väripalettiin sekä valittuihin kimaltaviin yksityiskohtiin. Viime vuoden jouluilmeeseen voi kurkata täällä ja edellisen joulun tunnelmiin puolestaan tämän linkin takaa.

Joulun paras osuus on koittanut vasta välipäivinä. Sain järjestettyä muutaman lomapäivän ja olemme viettäneet tyttären kanssa meidän ikiomaa lomaa. Itse joulu hössötyksineen taitaa vielä mennä hieman yli tyttären ymmärryksen, mutta lomailu ja vapaus aikatauluista tekee myös hänelle hyvää. On ihana herätä aamulla ja katsoa tyttären kanssa aamuhämärässä lasten ohjelmia. Siinä viltin alla heräillään aamupalalle ja kohti päivän retkiä. Arkena aamut ovat kilpajuoksua kellon kanssa ja ennättämistä paikasta toiseen, joten tällainen rauhoittuminen tekee hyvää.

Aikatauluttomuus ja kunnon yöunet tekevät hyvää myös omalle luovuudelle ja innostukselle. Villasukkaillat kirjoja lukien tai Grownia katsoen lataavat ihanasti akkuja, etenkin jos glögimukillisen kylkeen saa piparkakun briejuuston, hunajat ja pähkinöiden kera. Muutaman päivän loman jälkeen ajatukset virtaavat aivan erilailla kuin ennen lomaa ja mieli on huomattavasti valoisampi.

Ehkä sitä joulua ei tarvitse paeta maailman ääriin, jos osaa rentoutua kotona. Sekin näyttää olevan taitolaji, jota täytyy vain harjoitella.

Ihan tavallinen viikonloppu

Mä olen tehnyt koko syksyn melkoisen pitkiä työpäiviä tai oikeastaan työviikkoja. Taustalla on useampi haastava ja hyvin kiinnostava työprojekti, joissa olen saanut olla mukana. Hienoista projekteista ja niiden tuomista mahdollisuuksista huolimatta, vuorokaudessa on edelleen vain ja ainoastaan 24 tuntia. Kun sen jakaa parhaan taitonsa mukaan työlle, lapselle ja nukkumiseen, ei ihmeitä jää jäljelle. Nekin jäljelle jäävät tunnit kuluvat bussimatkoilla ruuhkaa katsellen tai taaperon kanssa nukkumattia odotellen. Senpä takia blogi on viettänyt syksyn hiljaiseloa ja valitettavasti myös sosiaaliset suhteet ovat jääneet hunningolle.



Silloin kun työkalenteri pullistelee ja päiviä venytetään yön puolelle, on helppo laiminlyödä omaa jaksamista, vapaa-aikaa ja kodinhoitoa. Työn ulkopuolella keskittyy vain selviytymään. Silloin tulee harvoin luotua mitään uutta ja niinpä kodin sarallakaan ei ole tapahtunut sen kummempia, eikä projektit täällä ole edenneet juuri lainkaan. Imuriin tarttuminen on ollut riittävä iltapuhde kahdeksan pintaan, joten neidin huoneen tapetointi on saanut odottaa vuoroaan.

Vapaa viikonloppu tuli siis tarpeeseen. On ollut ihana viettää rauhallista viikonloppua kotona ihan vain tavallisten juttujen parissa. Käydä puistossa, potkia palloa, rakentaa hiekkakakkuja, tehdä ruokaa ja rymsteerata kotia. Siistimpi koti näyttää tarvitsevan huomattavasti vähemmän freesausta sisustukseen kuin sotkuinen. Olen vakaasti sitä mieltä, että seuraava kotimme investointi on siivooja. Siistissä kodissa arki on huomattavasti helpompaa ja rennompaa, kun silmässä ei kaiherra vaatekasat tai pinnoille laskeutunut pölykerros.



Pidempien työputkien jälkeen olen todennut hyväksi ideaksi katkaista kiireen parilla hyvin rauhallisella viikonlopulla, jolloin ei tarvitse säntäillä paikasta toiseen vaan voi tehdä sellaisia asioita mitä huvittaa ja heräillä päiviin kaikessa rauhassa. Kiire jää nimittäin helposti päälle ja pian sitä huomaa jankkaavan samaa mollivoittoista virttänsä päivästä toiseen, joka taas heikentää työmotivaatiota ja toisaalta saa oman elämän näyttämään ankeammalta kuin se onkaan. Rauhoittuessa olen myös miettinyt niitä asioita ja ihmisiä, joista itse saan virtaa ja mitkä asiat elämässä puolestaan veroittavat jaksamista. Välillä on hyvä miettiä itsekkäästi sitä, mihin kaikkeen voimavaransa jakaa.

Niinpä tänäänkin on aloitettu aamu katsomalla viltin alla kainalokkain Viirua ja Pesosta, nuuhkittu syysilmaa, tehty yhdessä lounas ja nyt kuunnellaan hiljaisuudessa hurisevaa pyykkikonetta päiväunia odotelleen. Neiti tuli tänään kuvausassarikseni tarkkailemaan ruoanvalmistuspuuhia. Niin ne akut latautuu ja tuntuu, että on valmis tulevaan viikkoon.

Toivottavasti myös sinulla on hyvä viikko edessä ja viikonloppu on ollut rentouttava.