Väriä valkoisen keittiön seiniin vai ei?

Meidän asunto- ja remonttisuunnitelmat eivät ole heikkohermoisia varten. Tällä hetkellä suunnitelmia edistetään kahdella suunnalla, toisaalta tähytään jo seuraavaa kotia ja toisaalla suunnitellaan tämän kodin putkiremppaa. Tosi monta asiaa on avoinna, mutta itse suhtaudun tilanteeseen melko rauhallisesti. Meillä on kiva koti ja otan nyt kaiken irti sen hyvistä puolista, sijainnista sekä kerrostaloelämisen vaivattomuudesta.

Keittiötä ei ole tullut esiteltyä kovin paljon blogissa. Neljä vuotta sitten täällä näytti tältä, ja edellisellä äitiyslomalla viimeistelin keittiön ilmeen laatoilla ja Woodnotesin rullaverholla. Syy pitkään kuvaustaukoon on hyvin yksinkertainen – pitkähköstä ja melko suuresta keittiöstä on vain vaikea ottaa kuvia, jossa kokonaisuus näkyisi edustavana. Toinen syy on keittiön käyttöaste, tämä on kodin käytetyin tila, jossa kokataan leikitään, taiteillaan ja luetaan. Tämän takia hyviä (lue siistejä) kuvaushetkiä on tarjolla vain harvoin, nytkin tavaroita ja sormenjälkiä on siellä täällä. Sellaista se elämä lapsiperheessä on.

Kotona ollessa jää aikaa tuijotella näitä seiniä ja pohdinkin jo keittiön maalausta. Seinissä näkyy jo eletty elämä ja putkiremontin yhteydessä olohuone sekä keittiö maalataan. Tällä hetkellä seinissä on kaunis mattavalkoinen maali, joka on Tikkurilan Paperi F497. Pidän asuntomme vaaleudesta, valkoisten kaappien ja seinien yhdistelmä on klassinen. Puutasot tuovat pehmeyttä kokonaisuuteen, vaikka toisinaan olen miettinyt että kokonaisuus saisi olla täysin valkoinen. Kaikkineen keittiön valinnat ovat olleet ajattomia. Jos suunnittelisin remontin nyt ottaisin valkoisen liesituulettimen ja haastaisin keittiösuunnittelijaa miettimään vielä jääkaapin seinustaa, jotta jääkaapin päälle olisi saatu joku fiksu kotelointi. Muutama yksityiskohta jäi suunnittelupöydällä puolitiehen, jotka nyt tarttuu hieman silmään.



Viime aikoina mieli on tehnyt jotain väriä. Värillä tarkoitan tässä yhteydessä pehmeästi murrettua harmaata, greigeä tai ehkä jopa vihertävään taittavaa beigeä. Tehosteseiniä en halua ja haluaisin edelleen säilyttää huoneen eleettömän tunnelman. Putkiremontin yhteydessä ajattelin myös vaihtaa keittiön välitilan laatan. Marmorimosaiikki houkuttelisi, jolloin seinien värin voisi etsiä marmorin värimaailmasta.

Keittiö ja olohuone ovat samaa näkymää, jolloin valitun värin pitäisi sopia myös olohuoneen väritykseen. Olohuoneeseen emme ole tekemässä suuria kalustehankintoja tässä asunnossa asuessamme. Uusi sohva hankitaan seuraavaan kotiin, tämän hetkistä ilmettä voisi päivittää vaikkapa matolla. Toki keittiössä tehtävät muutokset vaikuttavat myös olohuoneen tunnelmaan. Jos me pakkaamme tavarat tänne vielä putkiremontin jälkeen ruokailutilan valokuva-asetelma laitetaan varmaan uusiksi, mustat kehykset tuntuvat nyt hieman raskaalta ja mietinkin vaihtaisiko tilalle taulun. Täytyy miettiä mihin nuo kuvat jatkossa ripustaisi, rakkaita muistoja kun ovat.



Mitä mieltä olet annetaanko keittiön ja ruokailutilan seinien olla valkoisena vai laitetaanko väriä pintaan?

Glorian Kodin uusimmassa numerossa (3/2019) esiteltiin tyylikäs turkulainen jugend-huoneisto, jossa seinissä oli kaunis siniharmaa maali. Yhdistelmä valkoisen keittiön ja tammipöydän kanssa oli raikas, joten innostuin taas maalauksesta.

Valoja ja varjokuvien

Valoa vihdoinkin. Harmaiden päivien jatkoksi kaivattiinkin jo aurinkoa ja valoa. Kotikin tuntui pitkästä aikaa raikkaalta, puhtaalta ja uudelta, kun aurinko valaisi huoneiston. Päivän aikana oli ihana katsoa valon ja varjon leikkiä. Tulipa nämäkin kuvat otettua kahteen kertaan aamu- ja iltapäivällä. Julkaistavaksi päätyivät nämä iltapäivän kuvat, joissa valo ja varjo leikkittelevät. Iltapäivän valo on myös lämpimämpi ja mielenkiintoisempi sinertävän taivaan kanssa.

Oikeastaan koko sen ajan, kun olemme asuneet tässä kodissa olen tuskaillut ruokailuhuoneen sisutuksen kanssa. Täältä ja täältä voi kurkata miltä ruokailutila näytti noin kolme vuotta sitten, onneksi tuo kuviollinen matto on jo siirtynyt kesäkodille. En vain saa kokonaisuutta mieleisekseni, vaikka puitteissa on paljon hyvää ja esineet yksittäisinä mielyttävät silmää. Tässä tilassa valon vaihtelut vaikuttavat tunnelmaan eniten ja se on yksi asia, josta erityisesti pidän tässä asunnossa. Pidän näkymästä olohuoneen suunnalta yli kaiken, jolloin ruokapöydän yli näkyy valokuvaseinä ja iso Ikean peili. Siihen se sitten jääkin. Sisustusta suunniteltaessa en osannut arvioida kuinka vallitseva osa sisustusta on isot ikkunat ja vaihteleva maisema. Niiden rinnalla ikkunalaudan asetelmat näyttävät pikkusievältä ja String-hyllyt taas sekavalta. Silmään kaihertaa myös patterit, huonokuntoiset ikkunat ja ykkösinhokkini sälekaihtimet.


Fakta on kuitenkin se, että String-hyllyt on porattu seinään kiviseinään niin tukevasti, ettei niitä siirrellä ilman pientä pintaremonttia. Taisin jopa luvata miehelleni, että nämä hyllyt on ja pysyy tässä asunnossa niin pitkään kuin mekin, mielellään vielä sen jälkeenkin. Näinpä olen miettinyt kuinka selkiyttäisin hyllyjen ilmettä. Hullujen Päivien jälkeen Stockmannilta saadulta alennuskoodilla ostin Menun JWDA-valaisimen. Himmentimellä varustettu valaisin tuo pehmeää valoa aamun ja illan hämärähetkiin ja on riittävän kompaktin kokoinen hyllyyn. Sen rinnalle kaipasin hieman väriä ja pieni viherkasvi pehmentää muutoin lasipainotteista kokonaisuutta.

Muutaman vuoden kirjahyllyä katsottuani voi vain todeta, että avoin kirjahylly ja monenkirjavat kirjojen selustat eivät ole minua varten. Silmääni kaihertaa siniset ja punaiset kirjan selkämykset niinpä huomaan karsivani hyllyn kirjoja ulkonäön perusteella, mikä nyt on tyhmyyden huipentuma. Vuoden sisällä on odotettavissa, että alahyllyn tavarat saavat jälleen kyytiä pienen ihmisen toimesta. Näinpä olemme harkinneet kaappielementin hankkimista String-hyllyyn, jolloin kirjat saavat kukoistaa kaikissa väreissään ja pienien käsien ulottumattomissa ovien takana. Muunneltavuus ja monikäyttöisyys ovat ehdottomasti String Systemsin vahvuuksia.

Kaunista illan jatkoa teille!

Loman jälkeen

Täällä on pikku hiljaa laskeuduttu lomatunnelmista arkeen. Töissä osin jatkettu siitä mihin jäätiin ja toisaalta aloitettu hieman uutta. Kotona pyykkikone surraa loman pyykkejä ja yritetään totutella varhaisempaan nukkumaanmenoaikaan.

Pitkän loman jälkeen sitä katsoo kotiaankin hieman erilailla. Keittiö tuntuu tilavalta ja supernykyaikaiselta, kun on viime viikot opetellut kokkaamaan sujuvasti puuhellan äärellä ja lämmittänyt saunan saadakseen tiskivettä. Ne on asioita, jotka kuuluvat lomaan. Tottahan loman virkistämä mieli keksii monenlaista uutta kodin ehostamiseksi, mutta niistä lisää myöhemmin.

Kuvissa näkyy ennen kesää hankkimani Harri Koskisen Cozy in White –valaisin. Valaisin on ollut hankintalistallani jo jonkin aikaa, kunnes toinen sisustushullu möi omansa yhteisellä foorumilla. Mua niin hymyilytti se, kun valaisin saapui meille Audin etupenkillä ja varovasti vaihtoi omistajaa toiselta sisustajalta toiselle. Toisen aarre on myös toisen aarre. Se on kuin tehty tuohon Artekin tarjoiluvaunuun.

Nämä kuvat on napattu ennen lomaa ja loma oli liikaa arvon rahapuulle. Uuden valaisinhankinnan myötä vaihtelin kasvin paikkaa pari kertaa ja se yhdistettynä kesälomaan oli näköjään liikaa useamman vuoden ikäiselle rahapuulle. Jonkun kasvin tämä paikka kyllä kaipaa. Hypistelin eilen Plantagenilla peikonlehteä, mutta mietin kuinka suuri siitä kasvaa ja onko tämä aivan liian valoisa paikka sille. Tähän kohtaan kun paistaa aurinko lähes suoraan iltapäivästä iltaan.

Minkä kasvin sinä laittaisit tähän?

Ja mitä tulee rahapuun pahaenteiseen kansanuskoon siitä, että lehtien tippuminen tietää rahanmenoa. Onkohan nyt edessä perikato? Toivottavasti ei. Raha-asiat eivät toki ole toivon asia ja olen parhaillaan valmistelemassa blogiin postausta sisustusprojekteista ja niiden rahoittamisesta.

Still alive

Reilu kuukausi tasapainoilua työn ja perhe-elämän välillä. Aika todellakin tuntuu lentävän ja niinpä tähänkin kuukauteen on mahtunut monenlaista. Päiväkotiharjoittelua, koko perheen sairastama flunssa, sitä seurannut korvatulehdus, töihinpaluun iloa, ruuhkabussissa tuskailua, muutama ympäripyöreä työpäivä ja niin monta iloista jälleennäkemistä päiväkodin pihalla.

Vihaan sanaa ruuhkavuodet. Se menee minun sanakirjassa samaan kategoriaan kuin voimaantuminen, itseään alleviivaavana, hivenen liioittelevana ja voivottelevana terminä. Siltikin nyt juoksujalkaa kiitäessä paikasta toiseen, ymmärrän täysin mitä tuolla termillä tarkoitetaan. Sitäpä tämä vaihe elämässä on, kiiruhtamista tukka pystyssä. Elämää tämäkin.

Syyskuun kuudes tulppaanit1
Syyskuun kuudes tulppaanit 2
Syyskuun kuudes olohuone

Sairasteluista huolimatta alku on mennyt melko hyvin. Töissä olen saanut hyvän vastaanoton ja olen iloinen, että olen tavallaan päässyt jatkamaan siitä mihin jäin reilu vuosi sitten. Ilokseni saan tehdä työtä fiksujen ihmisten kanssa ja oppia uutta. Mutta on ilo huomata, että omaan osaamiseen löytyy luottoa. Aikaisemmin olin tottunut venyttämään työpäiviä tuon tuosta, joten oma henkinen taistonsa on löytää tasapaino töiden ja perhe-elämän välillä. Haasteena on tunnistaa rajat mikä on tarpeeksi ja koska työ on riittävän hyvin tehty. Tytöllä oli puolestaan nyt hyvät valmiudet päiväkodin aloittamiseen ja jääkin hyvillä mielin hoitajien huomaan. Alkuun muutosta toki protestoitiin kovasti, mutta se oli odotettavaa ja kuuluu asiaan. Tässä kohtaa olen iloinen, että olin vielä syksyn kotona.

Kun työ ja arjen pyöritys haukkaa leijonan osan päivästä, niin jostakin se aika on pois. Jos aikoo nukkua öisin. Omalla kohdalla harrastukset ja ylipäätään omasta hyvinvoinnista huolehtiminen ovat jääneet täysin vailla huomiota. Enkä ole tästä kovin iloinen. Aktiiviseen arkeen, viikottaiseen pilatekseen ja salitreenin tottunut ranka on ihmeissään melko staattisesta toimistoelämästä. Kuukaudessa Buranaa on kulunut yhtä paljon kuin viime vuona yhteensä, mikä toki kertoo myös hyvästä lähtötilanteesta. Alkushokin ja talven sairastelujen jälkeen, on vain löydettävä aika liikkumiseen. Toivon, että tässä avuksi tulee kevät ja valoisat aamut. Oma haasteensa on toki se, miten aamuntorkku taipuu aamutreenaajaksi.

Ymmärtänette varmaan myös sen, että tässä yhtälössä myös blogi on jäänyt heitteille. En missään tapauksessa halua sulkea blogia, joten on löydettävä uusia tapoja sen päivittämiseen. Rimaa on hieman laskettava. En väitä, että rima olisi ollut aikaisemminkaan pökerryttävän korkealla, mutta suodattimeen on jäänyt melkoisesti kuvia ja postauksia. Esimerkiksi valotusongelmien takia nämä kuvat olisi jääneet julkaisematta.

Välillä liika kriittisyys kasvattaa kynnystä julkaista yhtään mitään ja silloin ei saa aikaiseksi yhtään mitään. Jos elämäkään ei ole nyt täydellistä, niin ei bloginkaan tarvitse olla kiiltokuva täydellisestä elämästä. Luvassa siis lyhyempiä postauksia ja ei niin täydellisiä kuvia.

Katsellaan siis tulppaaneja ei niin täydellisessä valossa. Hyvää viikonloppua, toivottavasti teidän vuosi on alkanut hyvin!

Tuolit ruokailutilaan

First world problems. Tuoliongelma. Niin kuin eilen jo kerroinkin antelias joulupukki toi täydennystä sisustuskassaan. Päätin, että sen turvin aloitan ruokailuhuoneen tuolibingon osa 2 ja samalla pistän käyntiin koko ruokailutilan selkiyttämisen. Nyt kuitenkin pohdin, millaisen tuolikokonaisuuden huoneeseen lopulta haluan. Tuolihulluna olen pohtinut näitä tuoliasioita jo vuosikausia, mutta ilmeisesti maalaisjärki ja hoitovapaalla rajallinen budjetti ovat pitäneet hankinnat kurissa.

Omia virheitään on vaikea myöntää, mutta tämän huoneen kohdalla niitä on sattunut useampia. Tänne muuttaessa en oikein osannut hahmottaa tilaa ja kalusteita oikein. Tiesin, että haluan ison ruokapöydän ja siihen kauniit tuolit. Hankimme tammisen ruokapöydän ja vanhojen tuolien seuraksi hankimme Vitran DSW-tuolit kokomustana. Pidän pöydästä ja tuoleista kovasti, mutta viime aikoina yhdistelmän raskaus on pistänyt silmääni. Suunnitelmissa on karsia String hyllystä turhaa tavaraa pois ja skarpata järjestystä. Mattosta ja verhoista emme luovu, koska huone kaikuu melko paljon ja ikkunoista vetää. Kaipaan huoneeseen selkeyttä ja keveyttä. Eri paria olevat tuolit tekevät toki yhdistelmästä rennon, mutta toisaalta kokonaisuus kaikessa lennokkuudessaan on raskas.


OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Jos nyt valitsisin kalusteet uudestaan tilaan, valitsisin kevyemmän pöydän ja mahdollisesti etsisin pöydän valkoisena. Silloin eri paria olevat tuolitkin solahtaisivat kokonaisuuteen. Vaikka olen lukenut huolellisesti Konmarini ja surutta myynyt kodistamme yhtä jos toista, en ole innoissani koko ruokailuryhmän vaihtamisesta. En usko, että pöytä tulee muuttumaan niin kauan kuin asumme tässä kodissa. Se on ajaton ja toimii hyvin nykyisessä elämäntilanteessa. Valkoiset Danerkan Fly-tuolit saavat väistyä uusien tilalta vuoden aikana. Pähkäilen vielä eri vaihtoehtoja Eamesien pariksi, alla tämän hetkiset suosikkiyhdistelmät. Ja listalle saa ehdottaa mustia hevosiakin, pakka on hyvin auki näiden hankintojen osalta.



Eames DSW + Ton Chair 14

syyskuunkuudes_tuolikollaasi1

Tämä on klassinen yhdistelmä, joka on ollut mielessäni pitkään. Pidän paljon klassisesta wieniläistuolista ja mustat tuolit sopivat hyvin yhteen. Viime aikoina olen kuitenkin miettinyt, tuleeko yhdistelmästä sekava ja tuoko tämä combo taas yhden lisäelementin tilaan? Nyt kaipaan näkymään rauhallisuutta, jonka takia hieman emmin tätä yhdistelmää.

Eames DSW + kokovalkoiset Seiska-tuolit

syyskuunkuudes_tuolikollaasi2

Tässä vaiheessa joku saattaa kysyä, miksi haluaisin vaihtaa lähes samanlaiset valkoiset tuolit uusiin valkoisiin tuoleihin. En lähde tarkemmin avaamaan kantojani kopioinnista, mutta aidot on aina aidot ja vaikka ostohetkellä en asiaa edes ymmärtänyt noiden Danerkojen Seiskaa muistuttava ulkonäkö on viime aikoina kaihertanut silmää kovasti.

Olin jo aikaa sitten haudannut ajatuksen Arne Jacobsenin suunnittelemista klassikoista, mutta tuo kokovalkoinen versio vei sydämeni. Tämänkin yhdistelmän kohdalla pohdin, onko setti liian sekava? Tyylillisesti nämä solahtavat hyvin 60-luvun taloon.

Kokovalkoiset Seiska-tuolit + Ton Chair 30
syyskuunkuudes_tuolikollaasi3
Valkoisiin Seiskoihin ihastuneena aloin jo haaveilemaan, että pöydän ympärille saisin vain ja ainoastaan valkoiset seiskat. Ilme rauhoittuisi ja valkoiset tuolit uppoavat hyvin muuhun tilaan. Kunhan syöttötuoliajat päättyvät pöydän päätyihin voisi hankkia Tonin käsinojalliset wieniläistuolit. Auts. Tämä tietäisi paljon isompaa budjettia tuolihankintoihin, koska kaikki kuusi jakkaraa menisivät uusiksi. Eameseille löytyy kyllä paikat muualta kotoa.


Mitäs mieltä sinä olet, minkä vaihtoehdon puolesta antaisit äänesi? Entä mitä ottaisit pois, että näkymä rauhoittuisi hieman?