Hormonihyrränä asuntomarkkinoilla

Kun on pyörinyt puoli vuotta hormonihyrränä asuntomarkkinoilla ja pohtinut vaihtoehtoja asumiseen taivaan ja maan väliltä, on aika hengähtää hetkeksi. Asuntopyörityksen keskellä olen kaivannut hieman inhimillisyyttä ja kohtuullisuutta koko asumista koskevaan keskusteluun. Lisäksi viime viikkojen blogikeskustelut ovat myös herättäneet miettimään sitä, mikä asumisessa on oikeasti tärkeää ja mitkä asiat tekevät minulle kodin.

Kodin tunne on hyvin henkilökohtainen ja abstrakti, niinpä tämän postauksen sanoittaminen on ollut hivenen haastavaa. Toivottavasti saatte kiinni ajatuksesta. Omat kokemukseni perustuvat asunnon etsimiseen pääkaupunkiseudulla, mutta varmastikin samoja haasteita on muissa suuremmissa kaupungeissa.

Tällä hetkellä tuntuu, että olen saanut tarpeekseni asuntonäytöistä, mukamakeista remontoiduista kohteista, monien mahdollisuuksien loukoista tai ostajaehdokasta tytöttelevistä välittäjistä. En enää jaksa etsiä mahdollisuuksien kohdetta Oikotien hakuvahdeista ja tällä hetkellä koen, että asunnon etsimisen suhteen olemme jonkinlaisessa pattitilanteessa. En siis tule kertomaan postauksen lopussa ratkaisua asumiskuvioihimme, koska sellaista ei ole.

Viimeisen puolen vuoden aikana me olemme käyneet haistelemassa 60- ja 70-luvun kohteissa maakellarin tuoksua, tavaamassa satojen tuhansien eurojen hintaista korjauslistaa huonosti hoidetuissa taloyhtiöissä, kyselemässä salaojien kuntoa ja kuuntelemassa kuinka välittäjä myy mätää kultana. Olemme myös nähneet miten 2000-luvun alussa maalisudin nähnyt kohde muuttuu hiljattain remontoiduksi ja väärin asennettua parkettia kutsutaan ensiluokkaiseksi.

Olen koputellut kymmeniä seiniä tosimielellä purkua suunnitellen avaruuden toivossa ja olen oppinut millainen pommi on valesokkeli. Olen myös tavannut erittäin heikkoja ja vastaavasti erittäin hyviä välittäjiä. Näistä jälkimmäiset ovat auttaneet minua hahmottamaan koko asuntomarkkinan tilannetta ja toisaalta miettimään myös oman perheeni tarpeita.

Tällä hetkellä tuntuu, että unelmakoti tai sitä edes etäisesti muistuttava kohde lipuu jatkuvasti kauemmas omista hyppysistä. Vaikka yleistunnelma teeman suhteen on lannistunut, on asunnon etsimiseen käytetty aika myös opettanut meitä siitä mikä asumisessa on tärkeää.

Toimivuus

Tämä on syy, miksi ylipäätään etsimme uutta kotia. Nykyinen vajaan sadan neliön kotimme on riittävän kokoinen meille, vaikka perhe kasvaakin. Ongelma on kylpyhuoneen pienet neliöt, jotka pitävät sisällään vessan, suihkun ja pyykkihuollon. Kiitos näiden tehoneliöiden aamut alkavat vessa- ja suihkujonolla ja pyykinkuivausteline on osa olohuoneen sisustusta. Tämä ratkaisu ei yksinkertaisesti toimi ja kiristää tunnelmaa arkipäivinä aivan turhaan. Etsimme nyt toiminnoiltaan nykyaikaista kohdetta, kuitenkin estetiikasta tinkimättä.Toki yksi huone lisää, sauna ja pieni piha tai iso parveke olisivat tervetulleita.

Esteettisyys ja tunnelma

Vaikka olen valmis tekemään kompromissejä, on yksi kompastuskivi ollut kohteen yleisestetiikka. Lieneekö taustalla iän myötä oireileva hämäränäkö, mutta kaipaan kotiini valoa ja avaruutta. Ihastun selkeisiin pohjiin, jossa toiminnot seuraavat loogisesti toisiaan ja asunnon flow on hyvä. Vastaavasti matala huonekorkeus, pienet ikkunat ja sokkeloiset huoneet ahdistavat minua – kaipaan hieman tilan tuntua ympärilleni.

En ihan hevin myöskään tingi remontista ja materiaaleista, joilla se toteutetaan. Mieluummin pienemmät neliöt kuin huono laatu. Kauniisiin puitteisiin voi sitten ajan kanssa koota sisustusta. Kun nykyisessä kodissa on tottunut kauniiseen lattiaan ja tilavaan keittiöön, on niistä tinkiminen melko vaikeaa. Remontointi ja korkeaan tasoon pyrkiminen ei toki aina tarkoita huikeaa budjettia, mutta nämä ovat asioita jotka täytyy huomioida myös asunnon kokonaishinnassa. Valitettavasti tällä hetkellä pääkaupunkiseudulla on myynnissä kohteita, joissa edes kalliita taloyhtiöremontteja ei ole huomioitu riittävällä tasolla hinnassa.

Järkevät neliöt

Pääkaupunkiseudulla asuntojen keskineliöhinta on noin 4 200 euroa eli karkeasti laskettuna 50 lisäneliön hinta on 200 000 euroa. Sillä erotuksella saisi kotikaupungistani kokonaisen talon. Kun mittavan remonttia kaipaavien asuntojen myyntihinnat pyörivät yli puolessa miljoonassa, tuntee kohtalaisella omalla rahoituksella varustettu pariskunta itsensä varsin pers’aukiseksi ja on sanomattakin selvää, että kompromissejä täytyy tehdä.

Meillä ei ole tarvetta 180 neliölle, etenkin jos kohteen lämmitys nojaa vuosikymmeniä vanhaan tekniikkaan ja sähkölämmitykseen. Pelkään, että näissä kohteissa iso jälkilasku tule vuosien päästä korkeampina ylläpitokustannuksina. Neliöiden tuplaantuminen tarkoittaa myös remontoitavien ja sisustettavien neliöiden kasvua, emmekä lähtökohtaisesti halua hankkia lisää tavaroita vain tavaroiden takia. Tästä hyvän muistutuksen antoi viikonlopun Hesarissa myös Tomi Kouvola, joka muistutti suomalaisia siitä, ettei tavaroita hamstrattaisi suotta, vaan uuden hankinnan myötä laitettaisi vanha kiertoon.

Sijainti

Jos budjetti olisi rajaton, voisi tämän kohdan yliviivata listalta. Silloin kun mielessä on suuremmat neliöt, tehdään kompromissit juurikin sijainnin suhteen. Tunnin ajomatkan päähän Helsingin keskustasta saisimme kyllä rakennettua unelmatalomme, mutta suurempi kysymys on se viihtyisimmekö siellä? Aikaa on rajallisesti ja itse koen, etten halua pidentää työpäiviä parin tunnin työmatkoilla auton ratissa.

Pohjimmiltani olen pienen kaupungin tyttö ja ympäristön täytyy tuntua omalta, jotta saan hyvän hyggen myös kodin seinien sisäpuolelle. Nyt kun etsimme mukavaa aluetta koko perheelle, täytyy asiaa tarkastella myös lasten näkökulmasta. Millaiset koulut alueella on, onko päiväkoti lähellä, entäpä harrastukset ja kaverit? Minulle on todella tärkeää, että voin kasvattaa lapseni turvallisessa ympäristössä ja tarjota hänelle helpon arjen. Esikoinen aloittaa koulun neljän vuoden päästä. Koska vuodet kuluvat yhdessä silmän räpäyksessä, pitäisi meidänkin kyetä sitoutumaan seuraavaan asuinpaikkaamme pitkällä jänteellä.

Olemme asuneet nykyisellä asuinalueella lähes viisitoista vuotta ja voisimme hyvin asua täällä seuraavat viisitoista vuotta. Monet meidän arvostamat asiat löytyvät täältä ja samalla lapselle on muodostunut turvalliset kuviot omaan arkeensa. Suuremmat perheasunnot ovat täällä valitettavasti kortilla ja hinnoiteltu täysin epärealistisiksi meidän näkökulmasta.



Millaista elämää haluamme elää?

Neliöt, sijainti ja budjetti kietoutuvat kaikki siihen millaista elämäntyyliä haemme ja millaista elämää haluamme elää? Itselleni on kirkastunut se, etten ole valmis venyttämään lainahanoja tappiin ylihinnoitellun kompromissikohteen takia. En halua maksaa koko aikuiselämäni ajan jokaista liikenevää euroa kodista, joka on enemminkin kallis kompromissi kuin vuosien unelmien täyttymä. Enkä myöskään ole valmis ottamaan valtavia taloudellisia riskejä etenkin, jos lastina on menneiden vuosikymmenten rakennusvirheet ja lisäbonuksena terveyteen liittyvät riskit.

Kannustaisin muitakin miettimään asunnon hankkimista hieman inhimillisemmästä näkökulmasta ja toivoisin, että tiettyjä asumiseen liittyviä normeja haastettaisi yleisessä keskustelussa. Miksi lasta ei voisi kasvattaa kerrostalossa tai minkä takia hyvätuloinen sinkku ei voisi asua vuokrayksiössä, onko isot omakotitalot oikeasti nykyaikainen ja ekologinen asumistapa?

Olen pohtinut sitä, mistä asioista olisin valmis tinkimään seuraavan kodin takia, ruoasta, matkoista, omista ja lapsen harrastuksista ja yhteisestä ajasta? Teenkö omasta elämästä aivan liian kireää, jos sijoitan kaikki eurot kotiin, enkä vaikka arkea helpottaviin palveluihin kuten siivooja- tai lastenhoitopalveluihin, joilla paikataan aukkoja omissa resursseissa ja turvaverkoissa. Jos olemme tehneet jo nyt kovasti töitä, niin entäpä sitten, kun harteilla on kallion kokoinen asuntolaina ja lainan korkotaso nousee äkkiä. Minä en halua olla se vanhempi, joka ylitöistä palatessaan muistuttaa lapsiaan siitä, kuka nämä kodin seinät maksaa ja kohauttaa olkia yhteistä aikaa kaipaavien lasten kiukulle.

Uskon myös, että pidemmällä aikajänteellä on kannattavampaa sijoittaa kuukausittain ylimääräinen 100 euroa lastenhoitajaan ja treffi-iltaan puolison kanssa kuin ylimitoitettuun asuntolainaan. Jos jokin tulisi tässä tilanteessa kalliiksi, niin avioero. Unelmatalo ei takaa unelmaelämää.Yksinkertaisemmatkin valinnat riittävät onnelliseen kotiin.

Huhhuh, tulipa pitkä postaus, kiitos jos jaksoit lukea asuntoventilointiani tänne asti. Kerro mikä sinulle on tärkeää kodissa ja asumisessa?

Sisustustyynysisustamista ja unelmatuoleja

Habitaren jälkeen tuntui, että oma koti kaipaa hieman päivitystä. Uutta järjestystä, ehkä väriä pintaan tai edes uusia sohvatyynyjä. Jotakin. Olen kuitenkin päättänyt, että keskityn sisustustyynysisustamisen sijaan omien haavehankintojen tekoon. Sisustustyynyillä saa vaihdettua kodin ilmettä helposti, mutta vaihtelua hakeva sisustaja saa upotettua uusiin tekstiileihinkin useamman satasen vuodessa.

En ole koskaan osannut juosta viimeisten trendien perässä, pistää kotia tai vaatekaappia uusiksi tietyn muodin mukaisesti. Teen yleensä varsin harkitusti päätöksiä, mutta heikkouteni on kodintekstiilit ja niiden myötä kausisustaminen. Olen kuitenkin todennut, että uusien pyyhkeiden hankkiminen putkiremonttia odottavaan kylpyhuoneeseen on sama kuin pieni laastari tikattavaan haavaan, eikä yksikään sohvatyyny vie minua lähemmäksi unelmieni sohvaa.

Aivan askeettiseksi ei onneksi tarvitse heittäytyä. Sisustustyynysisustajan varastosta löytyy onneksi hieman vaihtoehtoja. Sen sijaan että, olisin hakenut kaupasta nyt niin ajankohtaiset konjakinruskeat sisustustyynyt, kaivoin kaapista Hayn puolukkapuuron värisen tyynyn ja sen kaveriksi hieman Marimekkoa ja Balmuirin mustikan värisen pellavatyynyliinan. Vahingossa syntyikin aika syksyinen yhdistelmä ja sellainen, jota en olisi kaupasta ottanut mukaani. Hayn tyynyn olen muuten hankkinut nelisen vuotta sitten, silloinkin hakusessa oli konjakinruskea, jota ei silloin löytynyt kaupoista. Täältä linkistä voi katsoa, miltä meillä silloin näytti.

Syksyiset kanervan ja vanhan roosan sävyiset kukat ovat myös itselleni hieman vieraampaa värimaailmaa, mutta nyt lämpöisän hempeät värit tuntuvat kotoisalta. En tiedä johtuuko tämän kaltaisen väriyhdistelmän miksaus hormoneista vai koko tekstiili-alan väritarjonnasta, sillä vauvan garderobi näyttäisi nyt matchaavan täydellisesti sohvatyynyihin.

Sohvatyynyjen taustalla vilahtaakin yksi haavehankintani, kokovalkoinen seiska. Tämä on yksi esimerkki linjanvedostani keskittyä kausisustamisen sijaan pidempi aikaisten hankintojen tekoon. Yhden pienemmän sisustajan unelmatuoli on saanut paikan olohuoneesta. Pieni neiti on jo pidempään puhunut omasta kiikkutuolista ja 366 Conceptin samettiverhoiltu lasten kiikkutuoli sattui puolisoni silmään Formessa. Näinpä tämä tuoli-ihanuus paketoitiin neidille syntymäpäivälahjaksi.

Me sisustuskoiran kanssa, toivotellaan teille kaikille hyvää viikonloppua!

Mökkikauden päätös

Syksyisen sateenropinan herätellessä tähän aamuun, mietin hetken mennyttä kesää. Lepoa, lomaa ja lämpöä, kaikki niin tarpeeseen tulleita. Mökistä on tullut koko perheen rauhoittumispaikka ja rantamökki elää nykyisen elämäntilanteemme mukaisesti.

Kunhan perheen pienimmät kasvavat olisi mukava viettää viikonloppuja vielä syksymmällä mökillä. Päivät ovat lämpimät vielä lomakauden jälkeen ja hämärtyvissä syysilloissa on tunnelmaa – sellaista tähtitaivasta ei näe kaupungissa kuin maalla. Tänä syksynä lähestyvä laskettu aika päätti meidän mökkisesongin varhain.

Rantamökin ensimmäiset kesät ovat menneet kalusteita pyöritellen ja seinillekään en ole uskaltautunut vielä ripustella tauluja, koska aurinko jättää vaaleaan puupintaan nopeasti jäljet ja palapeli elää vielä. Nyt näiden ensimmäisten kesien ajan pelkistetty ilme on riittänyt ja tuoretta vaaleaa puuta on ollut ihana ihailla ilman sen suurempia koristuksia.

Inspired by Love –blogissa hirsimökkiin on saatu raikasta tunnelmaa tauluasetelmien avulla ja jotain tämän tyylistä minullakin on mielessä, kunhan ensin selviän tyhjän seinän kammosta. Seuraan muutenkin innolla Sannan mökkiprojektia, jossa suomalainen hirsimökki uudistuu Slettvoll henkeen. Uskon, että lopputuloksesta upean tunnemallinen.

Rantamökin toinen puoli on ollut käytännössä sisustamatta lukuun ottamatta vaaterekkiä, josta kirjoittelin aikaisemmin ja pienen neidin sänkyä. Ensi kesänä sille puolelle on tulossa pieni kerrossänky ja kenties kamina.

Kaminan hankinta on todellinen on-off-projekti. Tämän kesän jälkeen kaminalle ei ole mitään tarvetta, mutta kaksi edellistä sadekesää huutavat kaminan lämpöä.Eli ensi keväänä haastatellaan sääsammakkoa ja analysoidaan pitkän aikajänteen sääennustusta, jonka jälkeen katsotaan uudestaan kamina-asiaa.

Kerrossängyn oheen on tarkoituksena tehdä kevyt väliseinä vanerista, jotta kaikilla on oma rauha. Rantamökin osalta palapeli jatkuu vielä, lapsetkaan ei ikuisesti jaksa jakaa huonetta meidän kanssa ja silloin huoneen järjestys elää uudestaan.


Pohditaan talven aikana mikä on mökin ensi kesän asetelma, nyt toivotetaan hyvät talviunet mökille.

Habitare 2018 – makupaloja

Eilen hurahti viisi tuntia Habitaressa ihmetellen ja syksyn sisustustuulia fiilistellen. Tunnelmallinen messukattaus jätti hieman ristiriitaiset fiilikset. Luonnonläheiset esillepanot, materiaalien ja värien kirjo vastaavat lähes täydellisesti omaan sisustusmakuun tällä hetkellä. Messuilla nähty kerroksellisuus on sitä mitä kotiini kaipaan, mutta aivan kuin olisin ihastunut näihin samoihin asioihin jo viime tai toissavuoden messuilla.

Olisin odottanut messuilta vahvempaa inspiraatiota ja eteenpäin katsomista. Tässä kohtaa kehitystoiveeni kohdistuu messukonseptia ja järjestäjää kohtaan, sillä näytteilleasettajat ovat nostaneet tasoa vuosi vuodelta. Kaipasin vahvempaa visuaalista ilmettä ja luovempaa otetta etenkin Ahead-alueen rakentamiseen. Muutama vuosi nähdyt sateenvarjo- ja muut tilainstallaatiot tai näyttävä alueen läpi kulkeva keskikäytävä loistivat poissaolollaan. Jonkin wau-efektin Messukeskus tarvitsisi.

Tämän vuoden messuilla vierailijoille vinkkini on kiinnittää huomiota messuosastojen yksityiskohtiin, asetelmiin ja kattauksiin. Heinien ja luonnonmateriaalien koristamista asetelmista löytyy ihanaa kerroksellisuutta. Lapuan Kankureiden osastolla pellavat kohtasivat vuodenaikaan nähden ajankohtaisen sadonkorjuu-teemaan ja rosoisen keramiikan.

Monella osastolla on aidosti mietitty brändin tarinaa, joka näkyy nimenomaan yksityiskohdissa. Sametti, heinät, ruskean ja konjakin sävyt näyttävät messujen perusteella olevan syksyn trendikkäimmät valinnat. Kokosin muutaman osastokohtaisen huomion oheen.

Asun
Allekirjoitan monen muunkin bloggaajan näkemyksen siitä, että Ahead –alueen paraatipaikalla sijaitseva Asun –osasto on messujen parasta antia. Esillepano oli selkeä ja yhdisti eri brändien kautta kattavan katsauksen tämän päivän sisustustrendeihin. Itse koin oloni varsin kotoisaksi osaston vaaleassa ja luonnonsävyisessä huoneessa. Tällä osastolla kannattaa viettää tovin verran pidempään ja tutkia osaston rakentumista sekä eri materiaalien leikkiä.

Anno
Tyylikäs osasto jatkoi Asunin luonnonläheistä linjaa. Tänä vuonna matot olivat osaston keskiössä ja kuinka kauniita vaaleita sekä luonnonvärisiä mattoja onkaan Annon tämän vuoden mallistossa. Ilahduin myös kuullessani, että mallistossa on tarjolla entistä enemmän isompia 2*3 metrin koon mattoja. Mielenkiintoa osastoon toi sympaattinen sohvaryhmä ja heinistä tehty suuren suuri asetelma.

Hakola
Hakola on ollut viime vuosina yksi messusuosikeistani ja karamellin värinen osasto oli ihana väripilkku Habitaressa. Osasto tuntui olevan myös muiden messuvierailijoiden suosiossa ja jo ammattilaisaamun aikana osasto täyttyi vieraista. Itse kävin testaamassa Day–tuolia ja Moon-rahia, joille löytyisi paikka meidän olohuoneesta. Hakolalla on tällä hetkellä aivan upea meno ja on hieno huomata, kuinka he ovat löytäneet paikkansa monen tyylisen sisustajan kotoa.

Klassikkobrändit – Lundia ja Marimekko
Suomisisustuksen klassikot Marimekko ja Lundia olivat messuilla mukana trendikkäillä esillepanoilla. Lundian kalusteet ovat saaneet uutta särmää messinginvärisistä ja nahkaisista vetimistä. Marimekon osastolla kokeiltiin puolestaan yleisön sietokykyä klassikkokuosi Unikolle. Vieraita kuunnellessa Unikko jakaa edelleenkin mielipiteet, omaan silmään kuosi näyttää jo raikkaalta. Sen sijaan sinapinkeltainen seinä tuntuu värinä hivenen liian retrolta omaan makuun. Saa nähdä koska noita lapsuuden päiväkotien ja koulujen värejä pystyy ottamaan vakavasti suurempina pintoina.

Signals
Signals-osasto luotaa tulevia asumiseen ja sisustamiseen vaikuttavia trendejä. Tämän osalta olisin kaivannut jotain uutta, osastoa kierrellessä tuli vahvasti fiilis, että olen nähnyt tämän ennenkin. Kukkatapetteja, pastellivärejä, messinkiä, samettia ja persoonallisia kaakeleita. Megatrendit vaihtuvat toki hiljalleen, mutta kenties niiden visualisointia voisi hieman päivittää.


Matri

Kierroksen päätteeksi olisin voinut heittäytyä pitkäkseni johonkin näistä Matrin pedeistä. Matrin klassinen mallisto on kasvanut rottinkisella ja pyöreäkulmaisella päädyllä. Kangas vaihtoehdoissa on saatavilla myös trendikästä samettia, jota näkyikin osastolla okran sävyissä.

Tässäpä minun poimintani tämän vuoden Habitaresta, viikonlopun aikana julkaisen Instagramin ja Facebookin puolella suosikkejani, jotka eivät mahtuneet tähän joukkoon.

Oli ihana tavata messuilla kavereita, työtuttuja ja harrastuksen kautta tutuksi tulleita kanssasisustajia. Kiitos teille!

#loveoriginal

Nyt vietetään Helsinki Design Weekiä, joka on suomalaisen muotoilun, muodin, sisustuksen ja arkkitehtuurin juhlaa. Inspiroitumisen lisäksi, nyt on oiva hetki keskustella myös vakavammista aiheista muotoiluun liittyen, nimittäin tekijänoikeuksista ja niiden kunnioittamisesta.

Muotoilualan asiantuntijajärjestö Ornamo ja yli 20 suomalaista yritystä kampanjoivat aitojen design-tuotteiden puolesta. Kampanjan taustalla on yritysten havainto siitä, että alkuperäisten tuotteiden kopiointi on kasvava ongelma. Kampanjassa mukana olevat toimijat kannustavat suomalaisia jakamaan kuvia alkuperäisistä tuotteista #loveorginal-tunnisteella. Omaan silmääni tarttui keittiön pöydällä olleet Raaka Rå –vadit, eikä mieleeni tullut tähän kampanjaan sopivampaa tuotetta. Vatien riisuttu ilme ja Leena Kouhian kädenjälki lopputuotteessa, ovat mielestäni paras symboli alkuperäisyydelle.

Kampanjan takana on alan ongelmat, joista yksi konkreettinen esimerkki on viime viikonvaihteessa Helsingin Sanomissa uutisoitu Saanan ja Ollin tapaus, jossa Kievari-mattoa muistuttavia tuotteita on ilmestynyt niin Jyskin kuin Tokmannin valikoimiin.

Miksi tekijänoikeusloukkaukset nostavat omat sykkeet pilviin?

Siksi koska kyseessä on varkaus. Designkopioiden myyminen ja ostaminen rikkoo tuotteen alkuperäisen suunnittelijan tekijänoikeuksia sekä lakia. Jos tuotteella ei ole tekijänoikeussuojaa, on tuotteiden kopiointi tai designkopioiden myynti yritykseltä mielestäni vastuutonta toimintaa. Jo teini-ikäisenä opin tunnistamaan aidot Levikset kopioista ja laskin Adidaksen verkkareiden raitojen välin tarkasti. Jos ei ollut varaa aitoihin, ei ostettu myöskään kopioita. Samaa pätee myös tänä päivänä niin sisustus- kuin muotiostoksilla.

Saanan ja Ollin tapauksesta törkeämmän tekee se, että tämän kokoluokan suomalaisilla yrityksillä ei ole Adidaksen tai Leviksen kaltaisia resursseja seurata tekijänoikeuksien toteutumista. Kärjistetysti voidaan myös sanoa, että kopiointi on suoraan pois heidän kassastaan. Luova suunnittelutyö on merkittävä osa suomalaisten design-tuotteiden hinnasta ja näin ollen jokaisesta kopiotuotteesta jää suunnittelupalkkio maksamatta tuotteen suunnittelijalle. Pahimmillaan nämä kopiotuotteet on valmistettu halpatuontimaissa, kun taas alkuperäinen Suomessa. Jos siis haluat tukea suomalaista muotoilua ja alan työllisyyttä, et osta kopioita.


Nytkaikkimulleheti –asenne ja tietämättömyys

Itse ajattelen, että suurin vastuu kopioinnin kitkemisellä on yrityksillä, joiden ei pitäisi ottaa kopiotuotteita valikoimiinsa ja valvoa omia prosessejaan niin, että kopiointivirheet vältetään. Tämän tulisi olla osa vastuullisen yrityksen toimintatapoja. Samaan hengen vetoon totean, ettei yrityksiin vetoa mikään muu yhtä tehokkaasti kuin markkinat ja se, mistä asiakkaat ovat valmiita maksamaan. Jos kopiotuotteille ei löydy ostajia, ei niitä myöskään valmisteta.

Miksi kuluttajat sitten ostavat kopiotuotteita? Osin syynä on varmasti tietämättömyys. Kuluttajat eivät ehkä tiedosta ostavansa kopiotuotetta vaan hankkivat kotiinsa silmää miellyttävän esineen tai tuotteen, jonka tyyppisiä ovat ehkä nähneet sisustuslehdissä tai –blogeissa. Eräässä Facebook-ryhmässä käyty keskustelu todistaa, että joillekin tekijänoikeudet ovat aika saman tekeviä. Ratkaisevaa on hinta, joka mahdollistaa ”design-tuotteiden” ostamisen hetken mielijohteesta ja itselle hankintaa perusteellaan vaikkapa pienillä tuloilla – onhan pienituloisellakin oikeus saada designiä kotiinsa. Tämä ajattelutapa ärsyttää itseäni. Olen jättänyt monta design-hankintaa tekemättä tai lykännyt niiden tekoa, kunnes minulla on ollut varaa hankintojen tekoon. Mitenköhän monta ostosta on jäänyt parin vuoden aikana välistä, koska on täytynyt hankkia lapselle coretexiä tai duunijakku on kaivannut päivitystä. Joidenkin haaveiden toteuttaminen edellyttää pitkääkin säästämistä ja malttamaton ihminen ei meinaa pysyä nahoissaan.

Vaikka itse pyrin tekemään sisustushankinnat harkiten, monilla tuntuu olevan ajatus kulutustavaroiden ja sisustuksen kertakäyttöisyydestä. On tärkeämpää saada haaveilemansa esine itselle nopeasti sen sijaan, että edes tavoittelisi pitkäaikaisia hankintoja. Tämän tyyppinen kuluttaminen sotii omaa arvomaailmaani vastaan.

Kopiointia vai inspiroitumista?

Saanan ja Ollin tapaus on hyvin selkeä – kuosi on otettu luvatta käyttöön kaupallisissa tarkoituksissa ja vieläpä samassa tuotekategoriassa. Paljon häilyvämpi kopioinnin muoto on vaikutteiden ja inspiraation ottaminen. Tietyllä tavalla designklassikot ovat määrittäneet muotoiluun ihanteita, joiden uusia ilmentymiä lanseerataan tuon tuosta. Näitä tapauksia kuluttajan on vaikea tunnistaa ja en usko, että vaikutteiden ottaminen on aina ihan selvä asia suunnittelupöydälläkään. Tämän takia tekijänoikeuksista on syytä keskustella.

Mitäs mieltä te olette designkopioista?