Ihanat, kamalat lelut

Jo esikoisen syntymän myötä opettelin mielessäni hyväksymään, että meille kotiin tulee nyt irtaimistoa mikä ei välttämättä hivele esteettistä silmääni. Lego-palikoita kaikissa sateenkaaren väreissä, riemunkirjava leikkimatto, yksisarvisten koristama leikkipiano ja lukuisia pieniä aktiviteettileluja, jotka illan päätteeksi etsivät paikkaansa olohuoneen lattialta. Alusta asti olen aika kriittisesti suhtautunut tavaroihin, jotka ovat ihan ”välttämättömiä” vauva-arjessa. Esikoisen kohdalla meillä ei ollut tarvetta vaikkapa vauvan tuolimopolle, pehmustetulle leikkikehälle tai pallomerelle. Vaikka olemme tarkasti seuloneet ulko-ovesta meille vyöryvät muovihärpäkkeet, on kaiken maailman härpäkettä kerääntynyt. Ymmärrän kyllä, ettei prinsessahörsötyksestä ja kimalteista innostuva tyttö innostu leikkimään pelkillä sisustukseen sointuvilla puupalikoilla, mutta pieniksi päreiksi hajoava muovijäte kauhistuttaa minua. Olen pyrkinyt järjestämään tyttären huonetta niin, että kaikille tavaroille olisi paikkansa ja näin pienimmätkin Ryhmä Hau -lelut säilyisivät ehjänä sekä pois pikkusisko näköpiiristä.

Joulusta on kulunut jo tovi, mutta tytärten lahjat ovat niin herkullisesti päinvastaisista ääripäistä, että on pakko jakaa tämä tarina joululahjamarkkinoilta. Nuoremman neidin kierrätettynä ostettu Siluettiverstaan Pilvi-lelukaari vastaa aivan täydellisesti ideaalilelua. Se on kaunis, Suomessa suunniteltu ja valmistettu, helposti kierrätettävä, muoviton ja mikä parasta lapsi rakastaa sitä. Puiset lelut saavat kyytiä, kun vauva heiluttelee ja irrottelee niitä kaaresta. Tämä oli ensimmäinen lahja, jonka olen hankkinut käytettynä. Olin päätöksestäni hyvin ylpeä.

Isomman neidin lahja on sitten aivan toisesta ääripäästä. Se on metrin korkuinen Disney-prinsessa linna, joka kirkuu turkoosin, pinkin ja lilan väreissä. Se vie paljon tilaa, siinä on kaiken näköisiä härpäkkeitä. Se on todennäköisesti valmistettu kaukana Aasiassa ja sen hiilijanlan jälki kilpailee Kalliolaisen yksiön kanssa. En edes uskalla ajatella mitä tästä on jäljellä meidän tyttöjen jälkeen ja kukakohan tämän ottaa vastaan meidän käytön jälkeen? Niin ja tämä on hankittu hirveässä kiireessä, koska jostakin käsittämättömästä syystä tämä ei ollut kelvannut kenellekään jouluaaton aattoon mennessä. Wonder why?

Miten me sitten päädyttiin ostamaan tämä linna? Esikoisen lahjahankinnat oli aloitettu tarkan skannauksen jälkeen jo marraskuussa ja the lahja oli laitettu tilaukseen Black Fridayn –alennushuumasta. Olin ylpeä lapsestani, kun useamman selailun jälkeen satasivuisesta lelukatalogista toiveiksi päätyivät somat kodinkoneet leikkikeittiöön, nuken vaatteita, mikrofoni ja nuken vaunut. Näitä jälkimmäisiä olimme pohtineet jo isosisko-lahjaksi pikkusiskon synnyttyä. Pistin kauniit nukenvaunut erään verkkokaupan ostoskoriin ja tyytyväisenä tuumin tehneeni hyvän lahjahankinnan tai niin ainakin luulin.

Kävikin niin, että tämä tilaus ei saapunut koskaan meille. Tänä päivänäkään en tiedä sotkiko kyseinen verkkokauppa, Postnord, Matkahuolto vai Black Friday –lähetyksistä pullistellut lähikauppa tilauksen, mutta me emme sitä saaneet vaikka tilaus oli tehty reippaasti ennen joulua. Näinpä jouluviikolla olimme tilanteessa, ettei pakettia näy eikä noita kyseisiä rattaita löytynyt enää mistään kivijalka- tai verkkokaupasta. Mun hieno etukäteisvalmistelu valui hukkaan. Lelukauppojen hyllyt hupenivat ja the lahja täytyi miettiä uudestaan. Kolmivuotias tyttö ymmärtää jo joulusta juuri niin paljon, että osaa odottaa sitä yhtä ihanaa asiaa ja sitä, että lahjan saa jouluaattona eikä sitä seuraavalla viikolla. Viime vuosina olen ajatellut, että en halua lahjojen hankinnasta sellaista kissan hännän jahtaamista muistuttavaa sekoilua ja turhan tavaran hankkimista. Nyt oltiin just sellaisessa sekoilutilanteessa.

Tyttö oli puhunut pitkään nukke- tai Barbi-kodista. Olin miettinyt, että sellainen unelmien nukkekoti hankitaan syntymäpäivä lahjaksi, koska sellainen vaatii hieman askartelua myös äidiltä ja siihen ei nyt ollut aikaa vastasyntyneen vauvan kanssa. Barbeille oli myynnissä muutama kompaktimpi kotileikki ja aatonaattona mieheni lähti lahjaostoksille etsimään tätä kompaktia Barbi-kotia. Ja hän tuli kaupasta mukanaan tämä Disney-prinsessalinna. Enkä mä oikeasti tiennyt pitäisikö itkeä vai nauraa? Taisin kuitenkin nauraa.

Yksi asia minkä tiesin heti – tytär rakastaa tuota kapistusta maasta taivaisiin. Olin aina ajatellut, että Barbi-koti olisi rakennettu kirjahyllyyn tai jotenkin muuten, niin että se olisi osa sisustusta, kuten vaikkapa tässä esimerkissä. Jos meillä olisi ollut hieman enemmän aikaa olisin varmasti päätynyt ostamaan tämän tyylisen talon. Mutta monen sattuman jälkeen meillä on metrin korkuinen Disney-unelma ja se taitaa sopia tyttäreni sateenkaaren kirjavaan maailmaan niin paljon paremmin kuin mikään äidin DIY-henkisistä sisustusleluista. Luulen, että tätä kaunistusta saamme katsella vielä useamman vuoden.

Vaikka yrittäisin pitää lelukimaran esteettisesti viehättävänä joukkoon mahtuu myös näitä vähemmän kauniita paketteja, mutta tärkeintä on leikki jota sen äärellä leikitään. Tuossa prinsessalinnassa asuu sulassa sovussa lääkäri, prinsessa, remonttisuunnittelija ja kuningatar sekä tosi monta pikkusiskoa. Siellä ne sitten pelastaa hädässä olevia eläimiä, järjestää juhlia, hoitavat lapsia, tekevät ruokaa ja kiiruhtavat töihin. Leikissä harjoitellaan vuorovaikutustaitoja, arvoja ja tapoja. Leikissä käsitellään päivän tapahtumia, iloisia, jänniä ja joskus vaikeitakin juttuja – leikin kautta äidille voi kertoa helposti senkin, että pikkusisko on ihana ja samalla ihan tosi raivostuttava tyyppi. Milloin leikkikaverina on äiti, isä tai päiväkotikaveri, mutta joulun jälkeen ei ole ollut päivää, jolloin sillä ei olisi leikitty. Nyt talon on saanut jo siirtää pois sängyn vierestä, jossa se oli ensimmäiset pari kuukautta.

Tyttöjen leikkejä seuraillessa olen pohtinut, että olisi ihanaa jo seuraavassa kodissa heille olisi oma leikkihuone. Makuuhuone jaettaisiin ja se olisi leikeiltä rauhoitettu paikka levolle. Leikit olisivat puolestaan omassa Huvikumpumaisessa huoneessaan, sinne voisi jättää leikit odottamaan seuraavaa päivää ja piirrustuspöydän äärellä voisi maalailla tai käydä sadepäivänä eväsretkellä.

Eläminen ja elämisen jäljet kuuluvat lastenhuoneeseen, niin kuin rutussa olevat matot ja paperisilppu, jotka kuvassakin vilkkuvat.

Habitare 2018 lippuarvonta

Syksy on minulle inspiroivinta aikaa sisustaa ja rymsteerata kotona. Kesän jälkeen mieli on avoinna uusille ideoille ja väreille. Itse koen olevani luovimmillani sisustajana juurikin syksyllä.

Vaikka inspiraatiota ja ideoita voi ammentaa ihan jokapäiväisestä elämästä, arjesta tai vaikkapa luonnosta, syksyllä sisustajaa hemmotellaan erilaisilla tapahtumilla ja tilaisuuksilla. Ensi viikolla Helsingissä järjestetään Suomen suurin huonekalu-, design ja sisustustapahtuma Habitare, joka pidetään tuttuun tapaan Messukeskuksessa 12.-16.9.2018.

Tämän vuoden Habitaren teema on Roots – pintaa syvemmälle, joka näkyy niin osastoilla kuin messuohjelmassakin.

”Suunnittelussa aitous ja totuudellisuus näkyvät viimeistelemättömyytenä, keskeneräisyytenä, eriparisuutena ja sattumanvaraisuutena. Luovuus vie voiton annettujen sääntöjen mukaan toimimiselta.”

Itse odotan messuilta suomalaisten brändien osastoja ja uutuuksiin tutustumista sekä sitä millaisia kokonaisuuksia messuosastoille on koottu – onko tämän vuoden osastot värikylläisiä vai ajattoman luonnonläheisiä kuten vuosi sitten? Millaisia asumisen suuntaviivoja piirtää Signals –alue, entä miltä näyttävät tulevaisuuden muotoiluklassikot Talentshopissa?

Odotan myös sitä, että saan kierrellä messuilla rauhakseen, tarkastella ympäristöä ja toivottavasti tavata myös kanssasisustajia.

Mikä parasta minulla on ilo arpoa kahden hengen lippupaketti (arvo 32-38 euroa) teille lukijoille. Kerrothan kommenttiboksiin, mitä odotat tämän vuoden messuilta ja jätäthän yhteystietosi sähköpostiruutuun, niin saan yhteyden sinuun. Arvonta on käynnissä 9.9. saakka.

Design Week -poimintoja ja arvonta

Lupailin teille blogihistorian ensimmäistä arvontaa viime viikolla. Kas tässä se tulee. Design Week on tältä vuodelta ohi, mutta suomalainen design on aina ajankohtainen ja ansaitsee saada huomiota ympäri vuoden. Vaikka tuolihankinnat ja pikkupöydät jäivät tällä kertaa hankkimatta, en lähtenyt Kaapelitehtaan Design Marketista tyhjin käsin. Ostin jotain pientä itselleni tai teille. Postauksen lopusta löydät arvonnan.

Ilokseni Design Marketissa mukana oli myös kotimainen keramiikkavalmistaja Vaja. Olen ihaillut tuotteiden lisäksi Vajan tarinaa sekä sen perustajien Fred Owrenin ja Henna Lambergin sitkeää työtä oman yrityksen takana. Tällä brändillä on todellakin tarina, joka vie Arabian keramiikkatehtaalle ja lopulta omaan verstaaseen Loviisaan, jossa syntyi oma tuoteperhe.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Selkeälinjaiset astiat sopivat hyvin skandinaaviseen kotiin ja modernisti kuvioidut astiat sopivat hyvin vaikkapa valkoisten astioiden joukkoon. Marimekon Oiva -teekannun kanssa näissä on sopiva retro-annos minulle. Oma suosikkini on mustavalkoinen Sirkus-kuosi, josta hankin omaan keittiöön pienen purkin. Purkin lisäksi myös lautaset ja kaunis kaadin ovat omalla haavelistalla. Teille hankin maistiaiset Sirkus-kuosia keittiöpyyhkeen muodossa.

Vajan tuotteet valmistetaan Suomessa, Porvoossa omissa tuotantotiloissa. Kun tuote valmistetaan kotimaassa, pystytään valvomaan niin työnlaatua laatua kuin työntekijöiden olosuhteita, mikä ei ole itsestään selvyys tuotannon ollessa ulkomailla. Itse olen ilahtunut siitä, että tuotanto työllistää Suomessa keramiikan valmistuksen osaajia ja näin taito säilyy edes jossakin määrin täällä. Voisi kuvitella tämän olevan etu myös suunnittelijoille nyt ja tulevaisuudessa, kun tuotteiden valmistukseen ja keramiikkaan materiaalina pääsee tutustumaan

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Omalla kohdalla Design Week painottuu sisustukseen, mutta ei sovi unohtaa muotia. Design Marketissa yksi halli oli varattu muodille. Viimeisen kymmenen vuoden aikana Suomeen on tullut uusia kiinnostavia muotibrändejä. On Katri Niskasta, R/H, Arelaa, Mirka Metsolaa ja monia pieniä nousevia nimiä. Retroprinttien sijaan suomalaisilla suunnittelijoilla on tarjolla klassisen linjakkaita ja laadukkaita vaatteita. Aivan liian harvoin vain tulee katsastettua näitä valikoimia omia vaatehankintoja tehdessä, sitäkin enemmän hengarissa roikkuu tanskalaisten ja ruotsalaisten suunnittelijoiden merkkejä. Tässä kohtaa voisin itse ainakin parantaa tapojani.

Design Marketissa ilahduin nähdessäni joukon suomalaisia hattusuunnittelijoita. Liekö lapsuuden neonkeltaiset jättitupsutipot ja pankkien sponssihiipat, inspiroineet oman sukupolveni suunnittelijoita tyylikkäämpien vaihtoehtojen suunnitteluun. Omalla kohdalla hattusovittelu kaatui tukan haasteisin. Näytin kaljulta. En siis saanut tällä kertaa hankittua hattua itselleni, mutta jäin kovasti miettimään KN Collectionin huopahattuja. Teille sen sijaan hankin Muka van mustavalkoisen Milla-neulospannan, jota voi käyttää ennen pipokelejä.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Nyt tehtävä sinulle. Kommentoi alle mitä asioita sinä arvostat Suomi-designistä ja millaisia tuotteita toivoisit jatkossa saavasi kotimaisilta design-taloilta? Jätä mukaan myös joku puumerkki, jolla voin huhuilla sinua blogin Facebook-sivun kautta.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Kaikkien blogiin kommentoineiden kesken arvotaan Vajan Sirkus –keittiöpyyhe ja Muka van Milla –panta. Arvontaan voit osallistua 21.9. saakka. Palkinnon arvo yhteensä 52 euroa.