Unelmakodin aakkoset A-M

Pimeät illat vievät hieman intoa kuvaamisesta, mutta samaan aikaan on kiva haaveilla niitä ja näitä. Yksi ikihaaveista on oma kompakti kaupunkitalo. Tällä kertaa tiivistin omia haaveitani aakkosten muotoon, samaan henkeen kuin Glorian klassikko-palstalla. Muutama viikko sitten, sisustussisko Laura kokosi samaan tyyliin sisustusfilosofiansa aakkoset. Sen innoittamana päätin päivittää omat unelmakodin aakkoset tähän päivään. En tiedä toteutuuko haave talosta koskaan, mutta nämä aakkoset on tehty sen haaveen pohjalta. Omia kotihaaveitani olen päivittänyt myös Pinterestissä ja olen kerännyt omaan kansioon myös taloa koskeavia inspiraatiokuvia.


Arkkitehtuuri. Tässä vaiheessa kun oma talo on puhtaasti haaveiden tasolla, on helppo julistaa omia arkkitehtoonisia visioitaan. Arkkitehtuuri tarkoittaa minulle tässä yhteydessä hyvin suunniteltua kokonaisuutta, joka sopii tontilleen, on neliöitään suuremman oloinen ja palvelee käyttäjiään. Tredikkyyden sijaan unelmien koti on ajaton ja tämän toteuttamiseen vastaus on minusta juuri onnistuneessa arkkitehtuurissa.

Bertoia Diamond –tuoli. Tuolit ovat heikkouteni ja unelmakodissa olisi ehdottomasti paikka upealle Diamond-tuolille.

CLT on moderni tekniikka massiivipuutalon rakentamiseen. Puhdas sisäilma ja rakennustavan ekologisuus ovat meille tärkeitä asioita, mutta perinteisen hirsitalon sijaan modernimpi tyyli sopii paremmin kaupunkiympäristöön ja omaan tyyliin. Mielenkiinnolla seuraan mihin suuntaan puurakentaminen kehittyy ja millaisia ratkaisuja on tarjolla.

Danish. Tanskalaiset sen vain osaavat – tehdä tiloista selkeitä, moderneja, rennon viihtyisiä ja samaan aikaan vielä klassisia. En tiedä miten se tapahtuu, mutta toivon, että unelmakotini sisustukseen pystyisin ammentamaan tätä taitoa.

Ekologisuus. Rakentamisen kohdalla ei varsinaisesti voida puhua ekoteosta, mutta uutta rakentaessa voidaan tehdä ratkaisuja, joilla pienennetään asumisen hiilijalan jälkeä ja parannetaan kohteen energiatehokkuutta modernin talotekniikan avulla. Mielestäni jokaisen kannattaisi kuitenkin miettiä sitä, mitä oma asuminen kuluttaa ja millainen ekologinen kokonaisuus asumisesta tulee? Onko mikään asuminen ekologista, jos kummallekin työpaikalle tunnin automatka suuntaansa, entä millaiset neliöt ovat riittävät omalle perheelle? Unelmataloa pohtiessa haluaisin tehdä sellaisen kohteen, jossa myös seuraavan sukupolven on mahdollista asua ja näin ekologisuus on ajattomuutta ja päinvastoin.

Flos. Unelmakodissani olisi epäilemättä tilaa muutamalle Flosin valaisimelle. Flosin Atolo on jälleen noussut omalle haavelistalle ja sille olisi paikka jo nykyisen kodin ikkunalaudoilla.

Garden. Haikailen tasaisin väliajoin omaa pihaa ja puutarhaa. Näinpä kaunis piha, joka jatkaa talon oleskelualueita kesällä, on osa haaveiden kotia.

Hygge. Ei kotia ilman hyggen kaipuuta. Koti on aina elämistä varten ja täytyy sen olla viihtyisä kaikille asukkailleen. Unelmakodissa on tilaa leikeille ja elämiselle.

Ikkunalaudat. Unelmatalossa olisi paljon ikkunapintoja, ja kun haaveissa kaikki on mahdollista, olisi näkymä ikkunoista suojainen. Ei siis viiden metrin päässä oleva naapuritalo tai vilkkaasti liikennöity tie. Pinterest surfailun tuloksena olen alkanut haaveilemaan leveistä ikkunalaudoista, joihin voisi tehdä istuskelupaikan tai laskutilan vaikkapa sille Flosin Atololle.

Jacobsen ja Jensen. Tanskalaismestareiden tuoleilla, valaisimilla ja sisustustavaroilla on paikka kodissani tästä ikuisuuteen. Monen muun sisustajan lailla voin helposti kuvitella unelmakotiini Egg-tuolin tai kokovalkoiset seiskat ruokapöydän ympärille. Tuntuu, että tiettyjen suunnittelijoiden klassikot elävät nyt uutta kulta-aikaansa. Omalla kohdalla nämä ovat pitkäaikaisia haaveita ja toivottavasti sellaisia hankintoja, jotka todellakin seuraavat kodista toiseen.

Kodinhoitotila. Pienet, mutta arjen logistiikan kannalta ratkaisevat neliöt. Tällä hetkellä kodin siisteys ontuu juurikin pyykkihuoltoon ja pyykkien kuivattamiseen. Olen todennut, että koti pysyy siistimpänä jos, pyykkihuoltoa varten on oma tilansa.

Luonnonmateriaalit. Puuta, kiveä, pellavaa, villaa ja silkkiä. Aitoa sen pitää olla. Unelmakodissa olisi kauniit puulattiat ja vaikka marmoria alkaakin olla joka toisessa kodissa, haaveilen edelleen marmorilaatoista kylpyhuoneeseen.

Minimalismi. Oma tyyli on muuttunut vuosien varrella yksinkertaisemmaksi, mutta on vielä kaukana askeettisuudesta. Valkean Harmajan Suvi mainitsi taannoin sellaisen käsitteen kuin pehmeä minimalismi ja siinä on omaan korvaan riittävästi tulkinnan varaa. Unelmatalo olisi puitteiltaan selkeä ja yksityiskohtia olisi maltillisesti. Nämä postaukseen valitut kuvatkaan eivät täydellisesti kuvaa omaa sisustustyyliä, vaan heijastelevat enemmänkin melko eleettömiä puitteita, jotka unelmatalollani on.

Loput aakkosista pohdin viimeistään sitten, kun joululoman aika koittaa.

Kuvat – Dezeen, Fritz Hansen

Päivitettyjä haaveita asumisesta

Viimeisen vuoden aikana omat asumiseen liittyvät haaveet ovat jäsentyneet uudella tavalla ja haaveista on tullut realistisempia. Aikaisemmin haaveet vaikkapa omasta talosta ja elämästä omassa unelmakodissa ovat olleet varsin irrallaan meidän omasta arjesta. Myös budjettimielessä haaveet ovat nyt oikeassa suhteessa. Haaveissa ei ole enää se parisataa neliöinen kivitalo merenrannalla kaukana naapureissa, vaan kompakti esikaupunkitalo.

Minä en kaipaa kotiini kuntosalia, jacuzzia, golf-kentän suuruista pihaa tai askarteluhuonetta, enkä usko avioliitossamme olevan tarvetta man gavelle. Oma tyyli on myös selkiytynyt ja hektisessä elämänvaiheessa kaipaan ympärilleni selkeyttä sekä rauhallisuutta. Näin ollen oma haavekuvastoni tämän hetken unelmakodista on varsin pelkistetty.

Talohaaveista puhuessa täytyy valmistautua ottamaan täyslaidallinen siitä, kuinka rakentaminen on kallista, talon hoitaminen vaivaloista ja ei todellakaan sovi tähän elämänvaiheeseen, kaikkineen talo on yksi loputon rahanreikä. Ihmisillä on aika vakiintuneita mielipiteitä omakotitaloasumisesta ja yleensä ne esitetään suoraan ilman sen suurempaa suodatinta. Minun mielestä olisi aika päivittää koko asumisen konseptia.

Suuret omakotitalot eivät ole realismia keskivertoperheelle pääkaupunkiseudulla – ei rakentamisen eikä ylläpidon näkökulmasta. Home via Lauran blogikirjoitus aiheesta kiteytti hyvin omatkin ajatukset asumishaaveiden päivittämisestä. Mä en halua käyttää kaikkea liikeneviä euroja asumiseen, vaan käyttää osan tuloista elämästä nauttimiseen ja säästää vielä jonkin verran. Korkotason ollessa matala en myöskään halua venyttää lainahanoja tappiin, vaan ennemminkin miettiä mitä tällä nykyisellä summalla saisi muualla. Näinpä oli hyvä aika päivittää omia talohaaveita ja etsiä vaihtoehtoja, kun tietyt reunaehdot on päätetty.

Periaatteessa voisimme asua nykyisessä kodissa tällä kokoonpanolla eläkeikään saakka, mutta omakotitalon kasvatteina kaipaamme tiettyjä asioita omasta talosta. Pihaa, saunaa, takkaa, tähän päivään suunniteltua pohjaratkaisua ja omaa rauhaa. Tietyllä tapaa kaipaan sitä elämäntapaa, joka taloon liittyy ja nyt, kun olen vuoden verran seurannut energistä tytärtäni, uskon vilpittömästi oman pihamaan jopa helpottavan elämäämme. Haluaisin myös uskoa, että hyvällä suunnittelulla on mahdollista tehdä suht’ helppohoitoinen piha.


Olemme jonkin verran katsoneet markkinoilla olevia erillis-, rivi- ja paritaloja. Kaikissa vaan tuntuu olevan, joku kivi kengässä ja lopulta remonttikustannukset kasvavat niin suureksi, että rakentaminen olisi kaikessa haastavuudessaan varteenotettava vaihtoehto. Etenkin vanhemmissa kohteissa mahdolliset kosteus- ja ilmanvaihto-ongelmat eivät houkuttele ottamaan riskiä, etenkin kun kohteet eivät täysin vastaa omaa unelmakuvastoa.

Oman unelmakodin visuaalinen maailma on myös päivittynyt selkeämpään suuntaan. Isoja ikkunoita, luonnonmateriaaleja ja avaraa tilan käyttöä, siinä olisi reseptini yksinkertaisimmillaan. Mikäli päädymme rakentamaan oman talon, toivoisin sen olevan ajaton ja muotoilultaan aikaa kestävä. Jos budjetti olisi rajaton talon rakenteissa yhdistyisi kivi- ja massiivipuu. Lattiassa olisi tammiparketti, ikkunoihin ilmettä toisi mustat pokat ja terassi jatkaisi oleskelualuetta suojaiselle sisäpihalle. Yhtenäisiä tiloja voisi jakaa kevyemmillä lasiseinillä ja meidän sosiaaliselle perheelle yhtenäinen olohuone-keittiö ratkaisu sopisi hyvin. Sisustus puolestaan pehmentäisi talon ilmettä ja viimeistelisi kodikkaan kokonaisuuden.

Asuntomessujen eri kohteet näyttivät hyvin sen, kuinka pohjaratkaisulla on suuri vaikutus tilan tuntuun ja toimivuuteen. 140 neliötä voi tuntua ahtaalta ja vastaavasti alle 120 neliötä yllättävän tilavalta. Itse olen tykästynyt moniin Kannustalon pohjiin, niiden selkeyden ja monipuolisten toiminallisuuksien ansiosta. 70-luvun taloista saa myös paljon ideoita tehokkaaseen tilan käyttöön.

Koska Suomessa tilasta on harvoin puuteetta, kansainväliset sivustot ovat tarjonneet minulle inspiroivia ideoita tiiviimpään rakentamiseen ja tilan käyttöön. Dezeen.com sivusto on tarjonnut minulle samanlaisia ahaa-elämyksiä kuin Grand Designs aikoinaan. Kuvat on poimittu Dezeen-sivustolta ja The Local Project -sivustolta.

Vaaleanpunaisia pelargoneja ja piha-ajatuksia vaaleanpunaisin lasein

Viipyilevä alkukesän ansiosta päätin jo kerran, etten laita parvekkeelle ollenkaan kukkia alkukesäksi. Viikot menevät niin nopeasti, että kesälomaan on yksi silmän räpäys ja loman aikana tulee vähemmän katseltua oman parvekkeen kukkia. No kuinka kävikään. Kevätauringon pehmittämänä nappasin Stockmannilta kassillisen pelargoneja parveketta kaunistamaan.

Siinä missä ensimmäisenä vuotena suunnittelin parvekkeen vihersisustukset viimeistä piirtoa myöten, nyt kympin kukkakassi ajaa asian vallan mainiosti. Aikaisempina vuosina olen hankkinut parvekkeelle pääasiassa valkoisia kukkia, mutta olen huomannut mokomien muuttuvan viherkasveiksi kuumalla parvekkeella. Naapurin vaaleanpunaiset pelargoniat sen sijaan kukoistavat. Helsingin keskustan ravintoloiden edustalla olen törmännyt kauniisiin asetelmiin, joissa hailakan vaaleanpunainen pelargoni hakee kontrastia vihreistä reunaköynöksistä ja syvyyttä laventelin sinisistä kanssakukkijoista. Kokeillaan siis vaaleanpunaista alkuun ja hankitaan sille vihreitä kavereita kesän edetessä. Ensimmäisenä vuotena parveekkeella viihtyi hyvin myös oliivipuu, joka teki myös muutaman oikean oliivin. Puun siitepölykausi sai kuitenkin epäilemään moisen hankintaa ja luulen, että säästän puuhankinnat syksyyn ja ostan pienen sypressin.

Parvekkeelle kaksi vuotta sitten ostetut Lechuza altakasteluruukut ovat olleet hintansa väärtit. Altakastelu pelastaa hajamielisen kukkien kastelijan ja onpa kukat selvinneet hengissä lomakaudestakin. Valkoiset ruukut ovat puolestaan kestäneet paahdetta kellastumatta. Pienissä ruukuissa kukat taas tahtovat väsähtää näin kuumassa paikassa, joten jätin ne suosiolla pois tämän kesän istutuksista. Toisessa altakasteluruukussa meillä on ollut yrttejä. Ensimmäisen vuoden persilja sadosta kuivattuja yrttejä löytyy vieläkin kuivattuna maustekaapista. Minttu ja basilica ovat myös viihtyneet tässä paikassa hyvin, niitä kokeillaan tänäkin kesänä.

Jos kevät herättää viherpeukalon, ei se varsinaisesti rauhoita talopohdintaa. Kevät ja kesä ovat sitä aikaa, jolloin tuskastun kerrostaloelämään. Aurinkoisena päivänä olisin mieluusti koko päivän ulkosalla ja kerrostalon asukkaana tässä tuntuu olevan ihan oma vaivansa. Sen sijaan, että kipaisisin omalle terassille pakkaan pyyhkeen, kirjat, eväät, juomat, koiran kupin ja lapsen lelut, ja vasta sen jälkeen lähden etsimään rauhallista paikkaa rannasta. Kun ensimmäiselle tulee vessahätä, pakataan kamat ja lähdetään kotiin. Nopeasti ynnäiltynä pakkaaminen ja matkaaminen kohteeseen vie enemmän aikaa kuin itse kohteessa paistattelu.

Ulkoilmassa viihtyvä lapsi ei varsinaisesti helpota asiaa. Neidin ensimmäinen sana aamulla on ”kiikaa” ja aamupalan jälkeen lähdetään heti ulos. Meillä on lähistöllä ihana merenranta ja siellä suojaisat metsäpolut. Mutta vaikka omassa pihassa on hyvin varusteltu leikkipaikka, tulee välillä mietittyä homman miellekyyttä. Sisä- ja ulkotilojen mutkattomampi yhdistely ja sujuvampi logistiikka puoltaa omaa pihaa, vaikka toki tuo tulleessaan roimasti huoltotöitä ja kokonaan uuden elämäntyylin.

Huoltotyötkin on asia mikä tässä elämänvaiheessa mietityttää pientalossa. Jos nykyisellään aika ei meinaa riittää pyykkivuoren madaltamiseen ja sisätilojen siistinä pitämiseen, mistä sitä aikaa löytyisi pihalle? Optimisti toki ajattelee, että omalla pihalla vietettäisi enemmän aikaa ja siinähän ne kukkapenkit tulisi kitkettyä lasta leikittäessä. Ja kai pihansuunnittelussa voi huomioida helppohoitoisuuden? Kuinka nopeasti pihaan kyllästyy, jos parvekekin on kokenut inflaation kolmeen vuoteen? Vai voisiko parvekkeen inflaatio johtua siitä, ettei näissä puitteissa satumaisia taikapuutarhoja luoda? Ehkä tämä elämäntyyli on kohdallani tullut tiensä päähän.

Taloa pohtiessa on tullut mietittyä omaa tyyliä. Tuntuu, että moderniklassisuus saa vuosi vuodelta entistä minimalistisempia piirteitä. Tälläkin hetkellä pyrin karsimaan yksityiskohtia omasta kodista ja monesti silmä tarttuu sisustuslehdissäkin kodikkaisiin ja selkeisiin kokonaisuuksiin, jossa on yksi selkeä katseenvangitsija. Vauhdikas arki ja ajoittain hektinen työ kaipaavat vastaparikseen rauhoittavia puitteita. Lohduttavaa on kuitenkin huomata, että vuodesta toiseen tietyt asiat ovat omia suosikkeja – Y-tuoli, vaaleat puupinnat, valkoinen, mudanharmaa, ukkosen sininen, luonnonmateriaalit ja metallipinnat yksityiskohdissa.

Lämpimänä päivänä on hyvä nautiskella auringosta edes tällä parvekkeenpläntillä kera ison nipun sisustuslehtiä. Nuo kuvissa patsastelevat sivut on muuten tyylikkäästä Asun-lehdestä. Asiat järjestyvät aina.