Toisen lapsen kanssa

Lähes kolme kuukautta sitten meidän perheeseen tuli yksi viehättävä tyttö lisää ja sen jälkeen olemme opetelleet elämää tällä uudella kokoonpanolla. Päivät ei ole kaksosia tässä elämänvaiheessa ja ääripäät ovat melkoisia. Yhtenä päivänä elämää kuvaavin sana on kaaos ja toisena harmonia, niiden väliin mahtuu monta erilaista versiota arkipäivästä. Se mikä on täysin erilaista kahden lapsen kanssa, on ajankulku. Päivät ja viikot vain kuluvat nopeammin.

Tätäkin postausta olen kirjoittanut viikkoja, koska en ole saanut kirjoittaa tätä loppuun keskeytyksettä. Aina kun olen lukenut lähes julkaisuvalmiin tekstin läpi jokin asia on muuttunut täysin ja saan kirjoittaa tekstin uudestaan. Koska postauksesta tuli pitkä ja poukkoileva yritin jäsentää sitä päälimmäisiin tunteisiin.

Kuvituksena on taitavan Kirsi Hiekkarinteen ottamat kuvat vauvasta. Raaskin julkaista muutaman ihanan kuvan blogin puolella.Oli ihana saada Kirsi kuvaamaan meitä kuten esikoisenkin kohdalla. Kuvaaminen on taito, mutta näiden pienten kuvaamisessa vaaditaan hyvää silmää lasten kanssa ja taitoa käsitellä pieniä malleja, sen Kirsi taitaa.

Haikeus

Yhtenä voimakkaana tunteena viime viikkoina on ollut haikeus, mikä liittyy lapsien kasvuun ja siihen, kuinka tämä aika lopulta kuluu niin nopeasti. Vauvan odotus ja syntymä konkretisoi tätä haikeutta monella tapaa. Mielessä pyörii, miten nopeasti pienestä vauvasta kasvaa esikoisen kaltainen itsenäinen ja omat ajatuksensa omaava pieni neiti. Odotusaikana mietin toisinaan helpottuneena ja toisinaan haikeana, että tämä on todennäköisesti viimeinen kerta kun kasvattelen vatsaani ja näinpä niin raskaus kuin vauvan ensiviikot ovat hyvin ainutlaatuisia.

Vauvan synnyttyä kurkkua kiristävä haikeus liittyi esikoiseen, tuntui kuin vauvan myötä olisin pakottanut esikoisen kasvamaan taas hieman isommaksi. Samalla podin jonkinlaista ikävää, kun vauva konkreettisesti tuli minun ja esikoisen väliin ottamaan oman tilansa. Vauvan syntymä on kriisi esikoiselle sekä äidin ja esikoisen suhteelle. Viikkojen aikana olen huomannut, että esikoinen kyllä ottaa huomionsa hyvällä tai pahalla ja pitää huolen eduistaan. Minun tehtäväni on vain tasapainoilla näiden kahden välillä ja antaa tilaa kummallekin.

Haikeus ei ole ainoastaan negatiivinen asia, vaan tunne joka kannustaa elämään hetkessä ja myös arvostamaan melko kuluttavaa ajan jaksoa, suukottamaan ja silittämään pienokaisia. Kuopuksen kanssa olen ollut huomattavasti kärsivällisempi, ottanut vaiheen kerrallaan ja antanut aikaa pienen ihmisen kasvun ihmettelyyn. Kuivin silmäkulmin en varmasti tule pakkaamaan vauvan tavaroita seuraavalle käyttäjälle. Kaiholla huomasin jouluna, ettei unet maistukaan enää yhtä hyvin sylissäni kuin kuukausi sitten ja mielessäni kiitin, että maltoin pyhittää marraskuun sylittelyyn ja Netflix-maratoniin sen lomassa.


Kertaus

Kertaus on opintojen äiti myös lasten kanssa. Arki on helpompaa, kun lapsen hoito tulee selkärangasta ja äitinä osaa lukea hiljaisia signaaleja jo aikaisemmin. Itkuja kuuntelee kokeneemmalla korvalla ja vatsaongelmiinkin löytyy paniikin sijaan ratkaisuja. Kokemus tuo myös perspektiiviä ja luottamusta siihen, ettei haastavinkaan vaihe kestää ikuisesti, päinvastoin kerratessa aika menee siivillä ja vastasyntynyt kasvanut hymyileväksi vauvaksi, joka jäntevästi harjoittelee kääntymisiä ja kikattelee kutituksille.

Väittäisin, että kokemus on tuonut minulle paljon varmuutta ja varmuus puolestaan rentoutta.

Toisen lapsen kanssa olen miettinyt sitä, että kuinka vauvanhoidon taito ja hiljainen tieto on ennen kulkenut mutkattomammin sukupolvelta ja sisaruksilta toisille perheyhteisöjen ollessa tiiviimpiä. Tänä päivänä sisarellista tukea toki paikkaavat ystävät, perhekahvilat ja sosiaalisen median monet vertaistukiryhmät, joita löytyy niin imetykseen, allergioihin ja ruokavalioihin liittyen. Joitakin asioita on kuitenkin vaikea kysyä virtuaaliselta yhteisöltä ja esikoisen kohdalla ei välttämättä edes osaa ajatella vauvan vatsaongelmien johtuvan omasta ruokavaliosta. Itse koen, että pelkän neuvolan tuen varassa olisin ollut välillä aika pulassa ja olen puolestani yrittänyt pistää kaiken hiljaisen tiedon eteenpäin.

Kädettömyys

Ainakaan alkuun kaksi ei mene samalla vaivalla kuin yksi. Kertauksen tuoma helppous on ollut tarpeen, koska esikoinen opettelee rooliaan isosiskona. Tämä tuo oman mausteensa jokaiseen päivään ja lehmän hermot olisi nyt kysyttyä tavaraa meillä. Pitkän pinnan lisäksi viime viikkojen aikana tässä taloudessa on podettu akuutisti vajausta aikuisista käsipareista. Vauva on ottanut paikkansa lähinnä äidin sylistä, mikä tarkoittaa yhden aikuisen vajausta huushollauksen parissa.

Olin autuaasti ennättänyt unohtamaan kuinka vauva sitoo niille sijoilleen ensi viikoiksi. Vaikka itse pystyisin unohtamaan muut hommat ja istahtamaan sohvan nurkkaan Netflix ja äänikirjat seuranani, tämä ei luonnollisesti sovi esikoisen agendaan. Samalla kun vauva äidin pistää parkkiin illan mittaiselle maitomaratonille ja puoliso yrittää tehdä ruokaa koko perheelle, kääntää esikoinen oman huoneensa ympäri ja tyhjentää mielenosoituksellisesti kirjahyllynsä kaikista kirjoista ja heittää kohtauksen päätteeksi koiraa Barbilla. Kuopuksen päiväunilta liikenevä aika onkin mennyt edellisillan tuhoja korjaillessa. Parhaimmillaan esikoinen on sekoitellut imetyshetken aikana vehnäjauhoista, kardemummasta ja käsidesistä nukeilleen maittavan lounaan ja kattanut sen ruokapöydän äären. Tällöin ei tiedä itkeä vai nauraa esikoisen loputtomalle luovuudelle ja taidolle edistää ideoitaan käytäntöön.

Standardeja kodin siisteyden osalta on täytynyt tarkastella uudestaan ja Woltin lähetit osaavat varmasti jo reitin meille, sen verran illallisapu on löytynyt siitä osoitteesta. Osan viikosta esikoinen käy hoidossa, kuten ennenkin ja tämä on ollut pelastus kaikille meille. Vanhempi lapsi saa ikäistään seuraa ja tekemistä, jota en varmasti pystyisi tarjoamaan samassa määrin vauvan kanssa. Vauva puolestaan saa äidin jakamattoman huomion edes hetkeksi.

Hauskuus

Myönnetään, että pikkulapsiarki on aika kuluttavaa ja väsymys on melkoinen. Mutta silti elämässä on paljon enemmän hymyä ja naurua, kun nämä kaksi ovat tulleet meidän perheeseen. Haluaisin ajatella, että nämä raskaimmat vuodet säilyvät mielessä positiivisena ja rakkauden täyteisenä. Yritän ottaa kuvia ja videoita, että ylipäätään muistan tämän ajan. Kännykkään kirjaan esikoisen sutkautuksia ja nyt myös kuopuksen virstanpylväitä, sillä eihän kukaan ole muistanut hankkimaan hänelle omaa vauvakirjaa johon näitä koottaisiin. Esikoisella näitä vauvakirjoja oli kaksi, joten nuoremmalle täytyy hankkia omansa pian.

Rakkaus

Esikoisen syntyessä kuvittelin, että mikään ei voi olla koskaan niin rakas kuin hän. Pohdin jo ennen toisen lapsen syntymää, onko mahdollista tuntea samanlaista rakkautta toistamiseen. On. Aivan samalla lailla toiseen lapseen rakastuu kuin ensimmäiseen ja lapset vievät sydämen. Toista lasta ehkä oppii rakastamaan sallivammin ja antaa hänen olla juuri sellainen kuin on, esikoisen kohdalla saattaa olla enemmän oletuksia ja epärealistisiakin odotuksia.

Uudenvuoden kynnyksellä olen kiitollinen, että olen saanut nämä kaksi elämääni ja tämän vuoden tärkeimpiä kysymyksiä on se millaista arkea tulemme elämään, kun töihin paluu aikanaan koittaa. Miksi mietin jo nyt tällaisia asioita? Juuri sen takia, että aika kuluu nopeammin kuin uskoisikaan.

Kauniin ja kohtuullisen joulun opetuksia

Tämä joulu on erityislaatuinen. Pienelle vauvalle tämä on ensimmäinen joulu ja meille muille ensimmäinen nelihenkisenä perheenä. Vauvalle jää tästä joulusta muistiin valokuvia ja ehkäpä joku lahja. Isosiskolle tämä joulu saattaa olla juuri se ensimmäinen, jonka hän muistaa lopun ikänsä. Omalla kohdalla kaikki taltiointi tästä joulusta saattaa olla tarpeen, koska univaje painaa jo hieman harteilla.

Millaisia muistoja haluan tyttärilleni antaa ja millaisia perinteitä nyt luomme perheeseen? Kohtuus on mielestäni hyvä ohjenuora joulun opiksi ja Modernisti Kodikas-blogin Kertun haastamana pohdin nyt kaunista ja kohtuullista joulua.

Minusta tuntuu, että hyvä joulumieli syntyy vähitellen joulua tekemällä eikä turboahdettuna muutaman päivän suorituksena. Tämä pätee niin joulukoristeisiin, lahjoihin kuin ruokiinkin. Joulu kaikessa runsaudessaan on melkoinen setti sulateltavaksi niin aikuiselle kuin lapselle. Valoja, värejä, makuja ja ihmisiä koettavaksi koko vuoden edestä. Joulun lämpö ja valo on mielestäni parhaimmillaan kuin sen jakaa pidemmälle ajalle.

Tunnelman luominen on minulle tärkeää ja olen aina halunnut tehdä meille kauniin joulukodin. Koristeiden suhteen noudatamme varsin maltillista linjaa, ikkunoihin laitetaan tähtiä, kynttilöitä ja valoja ripustellaan harkiten ympäri kotia. Kukat ja havut korvaavat säihkettä, tekstiilit vaihdetaan hieman pehmeämpiin sävyihin. Luonnollisista materiaaleista tulee mielestäni kaunis tunnelma ja minusta on ihanaa, kun ajan kanssa hankittuihin koristeisiin liittyy myös oma tarina.

Aikaisempina vuosina olen loihtinut kodin jouluilmeen muutama päivä ennen aattoa. Loihtia on aivan liian ruusuinen sana kuvaamaan säntäilyä kodinhengettärenä pistoksissa. Nyt olen ottanut koristeita esille vähitellen ja joulukukkiakin on ennätetty jo vaihtamaan tuoreempiin – näin tunnelmasta voi nauttia koko pimeän ajan ja voi välttää viimeisen viikon suorittamisen kodin somistamisen merkeissä. Ehkäpä tällä keinolla vältetään myös koristeluähky.

Maltillisuutta ja kohtuutta olen yrittänyt opettaa myös tyttärelle. Joululahjojen osalta emme halua hukuttaa häntä paketteihin ja opettaa, että jouluna kaikkialla eletään yltäkylläisyydessä. Tytöt saavat meiltä yhden vaatelahjan ja yhden isomman lelulahjan. Näissäkin lahjoissa olen pyrkinyt noudattamaan samoja periaatteita kuin muutenkin – en hakua kääriä joululahjapakettiin lasten valmistamia tuotteita. Vaatteet hankin mahdollisimman laadukkaina ja kotimaisina mikäli tämä on mahdollista. Etenkin nyt kun vaatteille on kasvamassa toinen käyttäjä, ei kirpaise maksaa hieman enemmän vaatteesta, jos se kestää toiselle käyttäjälle. Lelut puolestaan hankitaan lapsen lähtökohdista, niin että ne ovat niitä mitä he ovat toivoneet – kertakäyttöistä muoviroskaa ei hankita. Tytär sai koota lelukirjasta toiveensa ja ilahduin huomatessani, että kärsivällisen selailun tuloksena on noin viisi varsin selkeää toivetta.

Aikuisten lahjoissa olen jo vuosien ajan kiinnittänyt huomiota lahjojen kotimaisuuteen ja suosinut aineettomia lahjoja. Omista periaatteista lahjojen antajana olen kirjoitellut tässä postauksessa. Lahjan arvo ei ole itseisarvo vaan ajatus. Lahjojen antaminen on ihanaa, kun niissä on joku ajatus ja lahjan antaja on edes hetken ajatellut sen saajaa.

Lapselle olen myös halunnut opettaa, että kaikilla ei ole samanlainen joulu kuin meillä ja opettaa myös antamaan toisille. Joulukuun alussa kävimme tyhjentämässä säästöpossun, josta suurin osa laitettiin säästöön, yhdellä osalla hän sai valita jonkun lelun itselleen ja toisen lelun ikäiselleen lapselle. Tämä lahja käytiin viemässä Toivelahja puun alle, josta joku lapsi saa sen. Kerroin tyttärelle, että tämä voi olla sen lapsen ainoa lahja ja tuo kovasti iloa, jonkun jouluun.

Halusimme panostaa tänä vuonna tyttären tonttukalenteriin, jotta se tuo hänelle kaipaamaansa huomiota nyt vauvan ollessa tuore tapaus. Tonttukalenteriin on piilotettuna päivittäin viesti tontulta ja tonttu on piilotellut aarteitaan ympäri asuntoa. Joskus kalenterista on paljastunut marjapohjaisia karkkeja, toisena aamuna Ryhmä Haun hahmo, mutta paljon myös yhdessä tekemistä ja askartelua. Tonttu on esimerkiksi piilotellut tyttärelle uudet pinnit muskararin joulujuhlaan tai meille lumihiutaleiden tekoon tarvittavat materiaalit ja liput Hoplopiin.

Kalenterit sun muut vaativat hieman vaivaa ja ajankäyttöä, mutta niistähän ne muistot syntyvät. Mä haluaisin, että tyttäreni oppivat iloitsemaan koko joulun ajasta sen sijaan, että kaikki odotukset ovat aattoillan lahjasadossa. Toivoisin myös, että he muistaisivat yhdessä tehdyt asiat eikä stressaantuneena suu viivana tiuskivaa äitiä.

Näillä periaatteilla on tehty meidän perheen kaunis ja kohtuullinen joulu. Vanhempi tytär on aloittanut nyt joululoman hoidosta ja keskitymme joulupuuhailuihin yhdessä. Saattaa olla, että tilaisuuksia blogin päivittämiseen siunaantuu vasta ensi vuoden puolella, mutta seurailkaa Instagramin puolella meidän puolella, meidät löytää tämän linkin kautta.

Kaksi viikkoa vauvakuplassa

Hän on täällä. Perheen pienin syntyi Aleksis Kiven päivänä, aivan kuin olin itse uumoillut. Näinpä hän on saanut lempinimekseen Venlan. Kovin tomerana ja valmiina hän tähän maailmaan saapui. Vaikka arjen palikat etsivät vielä uomiaan, tuntuu että tyttö olisi ollut osa perhettämme jo pidemmän aikaa.

Sitä luulisi, että kolmeen vuoteen ei unohda mitään synnytyksestä, vauvan hoidosta ja ensimmäisistä viikoista. Vauvan tuoksun, haurauden, silkin pehmeän ihon ja pienet äänet muistan varmasti ikuisesti. Mutta kuinka ollakaan olin tyystin unohtanut pieniä juttuja kuten navan tyngän puhdistuksen ja sen miten paljon nämä nyytit todellakin nukkuvat ensimmäisten viikkojen aikana. Onneksi saatiin kertailla näitä asioita perheen voimin Naistenklinikan Perhepesähotellissa.

Reilun kolmen vuoden aikana Helsingissä on muuttunut täysin puitteet, joissa vauva syntyy ja jossa ensimmäiset yöt vietetään. Uusitun Naistenklinikan ja Kätilöopiston ero on huima – siinä missä Kätilöopistolla sain kärvistellä päivystyksessä oman onneni nojassa Naistenklinikan koko hoitopolku vaikutti ammattitaidollaan ja halulla kuunnella äitiä. Huomaa, että uutuuttaan kiiltävien tilojen lisäksi myös prosesseja ja hoitopolkuja on mietitty asiakkaan näkökulmasta.


Itse synnytyksestä totean vain, että se on edelleen hurjaa hommaa. Tästä kerrasta jäi kuitenkin huomattavasti paremmat muistot käteen kuin edellisestä ja toipuminen on ollut nopeampaa. Voimaannuttaa ei kuulu sanavarastooni, mutta sanoisin sen kuvaavan tätä kokemusta hyvin. Sairaalasta pääsimme koko porukka viereisessä Scandicissa sijaitsevaan Perhepesähotelliin.

Oli ihana, kun saimme viettää jo ensimmäiset yöt yhdessä ja, että sairaalan laverien sijaan pääsi nukkumaan kunnon sänkyyn sekä aloittamaan aamun hotelliaamiaisella. Samaan aikaan hoitohenkilökunta oli saatavilla joko paikanpäällä tai padin kautta chatilla. Hoitajia ja lääkäriä tapasimme muutaman kerran päivässä hoitotapaamisissa.

Ensimmäiset viikot vauvan kanssa on mennyt opetellessa perheen uutta dynamiikkaa. Isosisko on elänyt täydellä sydämellä ja tunteella tätä uutta elämän vaihetta. Siskoa oli odotettu ja tämä näkyy kaikessa. Vauvan perään kysellään aamulla ensimmäisenä ja pusuja tuikataan poskelle tuon tuosta. Isosisko osallistuu myös kykyjensä mukaan pienokaisen hoitoon, hakee tutia ja rättiä tai kertoo loruja siskolleen vaipan vaihdon yhteydessä. Parhaana hetkenä siskokset ovat kuin Pinterestistä ja isosisko laulaa haltioituneena tuijottavalle siskolle itse sepittämiään lauluja. Toisena hetkenä ollaan täysin toisessa ääripäässä ja jokamimmi itkee meillä.

Esikoisen shokki oli odotettavissa ja siihen liittyvää temppuilua sekä raivareita olimme odotelleet. Lohduttavaa on, että nämäkin näyttävät laantuvan päivien ja viikkojen myötä. Omalla kohdalla oli yllättävää millaisella haikeudella esikoiseen suhtautuu vauvan myötä – ensimmäisinä viikkoina kyynelet valuivat poskille ihan vain siitä kun ymmärsi oman pienokaisen kasvaneet jo isoksi tytöksi. Toisaalta myös siitä, kun näkee kuinka pieni neiti opettelee uutta tehtäväänsä ja se ei ole aina helppoa – omat ristiriitaiset tunteet vielä kestää, mutta oman lapsen tunnemyrsky menee ihon alle. Samalla olen muistutellut itseäni siitä, kuinka jo muutaman kuukauden kuluessa pääsemme kaikki yhdessä tekemään asioita ja isosiskokin löytää helpommin oman roolinsa.

Tällä kertaa vauvakuplaan on uskaltanut heittäytyä rennommin ja itsekkäästi olemme ottaneet tämän ajan perheelle. Vieraita on käynyt harvakseltaan ja ruokaa on tilailtu surutta Woltista. Edustamaan ennätetään myöhemmin, mutta tämän pienen linnun ensiviikot ovat ainutlaatuista aikaa. Parin viikon päästä käsillä on jo kokonaan toinen vaihe ja nämä ensimmäiset viikot ovat muisto vain. Näistä hetkistä täytyy nauttia nyt.

Blogi päivittyy marraskuussa vielä verkkaasti ja palataan sitten joulufiilistelyihin sekä loppuvuoden juhliin.

Esikoisen vauvairtaimiston päivitystä

Toisen lapsen kohdalla hankittavien tavaroiden määrä on melko pieni. Sisällä säilytetyt vaunut kaipaavat lähinnä pesua, kermanvalkoisesta kuomusta tuli pesulassa kuin uusi. Kuomun pesulapesu maksoi vain 16 euroa. Katsotaan sitten ratasvaiheessa olisiko aika vaihtaa Bugaboon Buffalot hieman kevyempiin menopeleihin, tähän mennessä nämä vaunut ovat palvelleet meitä todella hyvin.

Stokken pinnasänky on myös uudenveroinen ja auton turvakaukalo löytyy myös siskon jäljiltä. Turvaistuimien kohdalla kannattaa toki muistaa, että viisi vuotta on suositeltu käyttöikä, tämän jälkeen muoviosat menettävät ominaisuuksiaan ja tuoli ei ole yhtä turvallinen kuin aikaisemmin. Meillä tuoli ennätetään vielä kierrättämään yhdelle käyttäjälle. (Huom, tarkennuksena, että tämän kolmannen käyttäjän oletamme olevan talouden ulkopuolinen).

Viime viikolla kirjoittelin beben tekstiilihankinnoista, joista suurin osa liittyy vuodenaikaan. Samoin myös isommat hankinnat liittyvät pääasiassa viileämpään vuoden aikaan. Haalareiden kanssa ennättää kyllä säätämään vuosikausia, jonka takia hankintalistalta löytyy Baby’s Only –lämpöpussi helpottamaan liikkumista vauvan kanssa. Katsotaan talven edetessä olisi aiheellista hankkia vielä vaunuihin paksumpi Joutsenen untuvapussi. Vuodenajan myötä olen hankkinut vauvalle muutaman ylimääräinen viltin ja torkkupeiton.


1. Baby’s Only -lämpöpussi turvakaukaloon ja vaunuihin, PikkuVanilja
2. Sophie la Giraffe SOS -monitoimivoide ja hoitava vauvaöljy, PikkuVanilja
3. Veräjä -pellavahuppupyyhe, PikkuVanilja
4. Babynest -unipesä, Babynest
5. Baby’s Only -viltti, PikkuVanilja
6. Stokke Flexi Bath – kylpyamme, Lastenturva
7. Pehmopupu, PikkuVanilja
8. Baby’s only iso leikkimatto, PikkuVanilja

Lämpimien kerrosten lisäksi olen tehnyt hankintoja nukkumisen varustuksiin. Nämä ovat sellaisia tuotteita, jotka olisivat olleet meille avuksi esikoisen kanssa. Hankin vastasyntyneelle Bebesistä ErgoCocoon -unipussin ja olemme tilanneet Babynestiltä unipesän. Kapalo ja unipussi toimivat hyvin esikoisen kanssa, ja nyt hankittu unipussi on näiden yhdistelmä. Babynest puolestaan tuo lapselle turvallisemmat puitteet unille ja sitä voi käyttää niin omassa kehdossa kuin isommassa sängyssä, jos vauva viihtyykin meidän vieressä.

Kerrostalossa on sen verran rajallisesti säilytystilaa, että olemme jo luopuneet vanhemman lapsen ammeesta. Stokken Flexi Bath – kylpyamme taittuu myös pienempään tilaan ja sen myös sen verran kookas, että kylpyjä rakastava isosisko mahtuu myös ammeeseen. Soma kylpypyyhe on myös hankintalistalla ja hoitopöydän varusteluun hankitaan hyväksi havaittuja Sophie La Giraffe –tuotteita, joista etenkin SOS-monitoimivoiteesta on ollut hyviä kokemuksia mm. vauvan kuivien poskien hoitoon ja pakkasen kuivattamaa ihoa hellimään.

Ihastuin PikkuVaniljan valikoimiin jo esikoisen ollessa pieni, ihanaa kun tarjolla on rauhallisempaa väritystä ja laadukkaita materiaaleja myös lapsen tarvikkeisiin. Hieman isompi leikkimatto kestää pidempää käytössä, kunhan alkuun keksimme siihen jonkun lelukaaren. Perinteinen lelukaaren ja leikkimaton yhdistelmä oli meillä varsin lyhytaikainen hankinta – reippaasti liikkeelle lähtenyt lapsi kun sotki raajansa nopeasti lelukaaren ja näinpä värikäs leluhimmeli vieraili meillä vain hetken.

Kerron myöhemmin mitkä tuotteet ovat osoittautuneet toimiviksi meidän arjessa vai tuliko tehtyä virhehankintoja.

Kuvat tuotteiden valmistajat ja jälleenmyyjät. Linkit vievät tuotteiden verkkokauppoihin, jotka olen arvioinut luotettavaksi. Postaus ei ole osa yhteistyötä

Pionin hempeydestä kanervan lämpöön

Toisen lapsen kohdalla sitä tekee asioita hieman eri lailla ja vailla stressiä. Esikoisen kohdalla minulla oli jo äitiysloman alkaessa pienet nutut silitettynä ja viikattuna laatikoihin. Nyt puolestani tein ensimmäisiä ja viimeisiä täydennyksiä äitiysloman toisella viikolla.

Esikoinen syntyi keskikesän lämpöön, hänen ensisetistään löytyi ihania valkoisia ja pionin vaaleanpunaisia nuttuja, lyhythihaisia bodeja ja shortseja. Nuorempi puolestaan syntyy syksyn keskelle ja onkin selvä, että ihan ensimmäisiä vaatekertoja on täytynyt täydentää hieman lämpimämmillä vaatteilla. Name it –merinovillahaalari on varattu kotiinpaluu vaatteeksi ja syksyn ulkoiluihin vaunukopan makuupussissa, sen lisäksi varastoon on täydennetty paksumpaa pipoa, pitkälahkeisia leggareita ja bodyjä.

Vuosia sitten en olisi voinut edes kuvitella pukevani vauvaa kanervan punaiseen, mutta nyt se näyttää sopivan pehmeältä yhdistelmältä valkoisen, pionin vaaleanpunaisen ja harmaan kanssa. Yhden tyttären jälkeen vaaleanpunaiseen maailmaan on jotenkin jo täysin sopeutunut.

Isosiskon vaatteista on laitettu jo aikaisemmin kiertoon sellaisia vaatteita, joista ei tullut suursuosikkeja meillä. Sen sijaan lyhythihaiset bodyt pääsevät käyttöön neuletakkien alle, yöpuvuille ja neuleille löytyy myös käyttöä. Mummin Tukholman tuliaisia on Livlyn ihana vaaleanpunainen villatakki, muuten takit ovat suurelta osin isosiskon vanhoja. Muutaman uuden olen hankkinut Benettonilta, Popilta ja Newbieltä. Newbien-mallistosta löytyi syksyyn kauniita tumman sinisiä vaatteita, jotka istuvat hyvin vaaleanpunaisen kaveriksi.

Mitä vielä pitäisi valmistella ennen vauvan syntymistä?

– Pinnasängyn kokoaminen
– Vaunujen rungon pesu ja ratasosan vaihto vaunuosaan
– Sairaalakassin pakkaaminen (tiedetään, pitäisi olla pakattuna jo…)
– Omien vaatteiden etsiminen ja pesu
– Vauvan Spa- ja vaipanvaihto-osaston kokoaminen

Mystisin puute listallani on omien ”luukkupaitojen” täydellinen katoaminen. Imetysinfraa ja –univormuja en välttämättä haluaisi hankkia kokonaan uudestaan, niin täytyy vielä käydä kaapien kadotetut nurkat läpi – jossakin niiden täytyy olla.

Esikoisen kohdalla meillä oli hänen huoneessaan hoitopöytä, mutta huone on kolmessa vuodessa muuttunut pienen tytön huoneeksi ja alkuun vaipanvaihtoon täytyy keksiä paikka kylpyhuoneessa. Tähän olen hakenut inspiraatiota Home via Laura –blogista, jossa pari vuotta sitten tehtiin vaipanvaihtotaso pesukoneen päälle. Oman kokemuksen mukaan vaipanvaihto paikalle on tarvetta ensimmäisten kuukausien aikana, joten eiköhän me joku väliaikaisen ratkaisu keksitä.

Suurempia hankintoja meidän ei tarvitse tehdä. Sänky ja turvakaukalo ovat varastossa odottamassa. Sisällä säilytetyt Bugaboon yhdistelmärattaat ovat vielä hyvässä kunnossa, tekstiilit sekä runko pesemällä saadaan ne käyttökuntoon vauvalle.

Kokemus tuo tietenkin hieman toisenlaisen näkemyksen hankittaviin tarvikkeisiin ja jotain uutta tulemme hankkimaan, näistä kirjoittelen vielä erillisen postauksen.