Tahaton tauko

En ollut suunnitellut pitäväni parin kuukauden luovaa taukoa ja ottavani etäisyyttä blogista. Elämässä on tapahtunut paljon asioita. Vauva kasvaa ja kehittyy. Mun vauva ei ole enää sylivauva, vaan maailmaa tutkiva ja huoneesta toiseen liikkuva seikkailija. Ihanaa ja samaan aikaan hieman haikeaakin. Tämän tyyppiset kehityskaaret tulevat luonnollisesti uniin ja äidin univelka on kasvanut hivenen korkoa. Muistissa on tämä vaihe esikoisenkin kohdalta ja parempien yöunien toivossa olisin silloinkin ollut valmis tekemään mitä vain. Tämä on yksi vaihe ja menee ohi kyllä ajan kanssa.

Oman vivahteen vauvavuoteen on tuonut miehen yrityksessä tapahtuvat muutokset, joiden myötä olen päässyt itsekin työn makuun. Kuinka hienoa on ollut luoda oma brändi ruokakaupalle, ottaa selvää lähialueen asiakkaiden toiveista kauppaan liittyen, suunnitella tuotevalikoimaa ja lopulta olla paikalla, kun asiakkaat astuvat ensimmäistä kertaa sisään kaupan ovista. Tätä kaikkea on ollut hieno seurata vierestä ja auttaa oman kykyjen mukaan.

Vaikka olen tehnyt lukuisia kampanjoita ja ollut mukana useamman brändin kehittämisessä, harvoin olen saanut näin suoraa palautetta asiakasrajapinnasta. Tämän takia on ollut antoisaa tehdä töitä asiakkaiden joukossa, kirjata ulos tuotetoiveita ja kuunnella heidän ajatuksia uudesta kaupasta. Parasta se, että vastaanotto on ollut positiivinen ja tuntuu hyvältä, että myös tunnelmalliselle kivijalkakaupalle on paikkansa kuluttajien arjessa verkkokaupan aikana.

Pikkulapsiarjen, vauvan ja työn yhdistäminen on melkoista taiteilua, ja hetkittäin huomaa kevään painavan jaloissa. Minkä tuntee ja kokee vuolaana herkistymisenä tyttären tanssikoulun kevätesityksissä. Pienten esiintyjien ilo ja vuosi vuodelta kasvava taitavuus on käsin kosketeltavaa. Samalla sitä pohtii kuinka aika kuluu niin nopeasti ja miten valtavia kehitysloikkia pienet ihmiset ottavat lyhyessä ajassa. Niissä hetkissä täytyy elää mukana.

Ajoittain olen miettinyt, että onko minulla aikaa koko blogiharrastukselle ja millaista palvelua satunnaisesti päivittyvä blogini tarjoaa lukijoille. Kannattaako tänne kirjoittelun ja kuvaamisen takia kiristää pinnaa? Ei kannata, mutta todennäköisesti tulisin kuitenkin kaipaamaan omaa kanavanaani ja vuorovaikutusta. Samaan aikaan tämä harrastus on tuonut elämään joukon ihmisiä, jolloin harrastukseen liittyy myös sosiaalinen puoli ja blogi on tuonut uusia ihmisiä elämääni, joita en olisi muuten tavannut. Itselleni blogi on tapa koota inspiraatiota ja tehdä jotain omaa. Viime kuukausina koti ja kodin sisustaminen ovat jääneet vähemmälle huomiolle. Samoin kodin etsintä on vielä vaiheessa, jonka takia suuremmat hankinnat odottavat vuoroaan. Kesää kohden päästään taas mökille ja muutaman viikon päästä lähdetään Italiaan, joten juttua varmasti piisaa tännekin.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *